Koulumestari: Mitä kuuluu, Maiju?
Maiju (Niiaten): Kiitos kysymästä, herra Koulumestari! Minä voin erittäin hyvin.
Koulumestari: Siis terveenä. Se on hyvä se. Terveys on hyvä asia. Se on lahja jumalalta, mutta sitäkään ei ole kaikille annettu… Jaha, jaha… (Kävelee hajamielisenä.) Jaha, jaha… Onko Maiju niin kiltti ja tuo tänne saappaani ja nuttuni… frakkini… ymmärrätkö?
Maiju: Kyllä, kyllä. (Aikoo mennä.)
Koulumestari: Kuulehan, älä vielä! Kalvosimeni ja kaulukseni tuo myöskin tänne. Älä myöskään unhota valkoista rusettiani… pientä valkoista rusettiani… ymmärräthän?
Maiju: Tietysti minä ymmärrän, herra Koulumestari.
Koulumestari: Vai niin… Tietysti sinä ymmärrät… Jaha. Tietysti sinä ymmärrät… heh, heh… No niin… Kiiruhda sitten vaan… tuo esitelmä…
Maiju: Paikalla, herra Koulumestari. (Menee.)
Koulumestari (Kävelee edestakaisin mietteissään leukapartaansa sivellen): Tämä on siis vihdoin tullut tämä suuri päivä, tämä odotettu päivä, jolloin minä ensikertaa esitelmänpitäjänä esiinnyn. Olen jo viisiviidettä vuotta tämän maailman matoisia maita tallustanut, mutta eipä vielä koskaan ennen ole minulle tällaista suuriarvoista tilaisuutta avautunut. Esiintyä julkisesti, saada puhua kansajoukolle, saada ilmituoda omia ajatuksiansa! Olisinko voinut kuvitella mitään tämäntapaista! Ja kumminkin tapahtuu se aivan pian… aivan pian… Niinpä niinkin! Sinä et olekaan niin tyhmä mies, Koulumestari! Sinulla on päässäsi paljon sellaista, mistä ei monella muulla ole edes aavistustakaan… ei aavistustakaan… Eipä sitä vaan joka miestä pyydetä esitelmää pitämään, eipä sitä vaan joka miestä tulla lakki kourassa kumartelemaan, alamaisimmasti anoen, että "olisimme hyvin onnelliset jos te, hyvä herra, jos te herra Koulumestari, joka yleisesti olette tunnettu taitavaksi puhujaksi, tekisitte meille niin ystävällisen palveluksen ja hyväntahtoisuudessanne — tietysti vaan pelkässä hyväntahtoisuudessanne — avustaisitte meitä ohjelman suorittamisessa… pitämällä esimerkiksi lyhyen esitelmän… lyhyen esitelmän…" Tjaah! Tästä ajatella voi useammallakin tavalla… johtopäätös on kumminkin aina oleva sama. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Alatpa tulla huomatuksi henkilöksi, Koulumestari! Ja huomatuksi ei kai tässä maailmassa pääse kukaan, ellei hänellä ole pääkuoressaan jotakin muutakin kun paljaita höyheniä… Vai mikä lie muiden mielipide tästä asiasta! (Maiju, tuoden saappaita, kalvosimia y.m. tarpeita, tulee.)
Maiju: Tässähän minä olen, herra Koulumestari.