MIES:
Turhia sa tutkaelet! Kuollehet on sankarimme, kuolleet Kullervo-urohot! Ei oo enää miestä meillä! (Äänettömyys.) Voi, jos oisi mulla vielä voimat entiset, verevät, kalpaa jos ma vielä voisin käyttää, kalpaa tuliterää, niin ma Suomeni surusta vapahtaisin! Suomen päivän päästäisin kivimäestä, nostaisin sen taivahalle paistamahan, päilymähän ihmisten iki-iloksi.
Mutta heikko, heikko olen, sotatielle en ma kelpaa kalpaa en ma jaksa käyttää: Voima, voima on kadonnut!
LOUHI Tulee:
Ehkä Vielä jaksaisitkin!
Hahhah! Hahhah!
MIES:
Kuka nauroi?
LOUHI:
Minä nauroin, minä tein sen.