YÖN IMPIEN LAULU:
Etäältä, hymisten.
Sammunut Suomen on päivä, yllä on ikuinen yö, yötärten karkelo kaikuu, kuolema kannelta lyö.
Sammunut Suomen on päivä, synkkä on taivas ja maa, ihmiset itkee ja kärsii, kaikki on murheissa. Sammunut Suomen on päivä — Tuskinpa milloinkaan nousee se taivaalle taasen syttyen uudestaan.
TYTTÖ:
Taatto!
MIES:
Mit' on sulia sanomista?
TYTTÖ:
Eikö sitten enää löydy Suomessamme sankaria, joss' ois miestä miekallansa päivän poies päästämähän Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä? Eikö enää löydy miestä, joka voittais Louhen vallan?