Vapise, herruus! Noussut nyt on kansa
mi sietävä ei sua konsanaan;
on noussut joukko, joka tahdollansa
on oikeuden tuova maailmaan, ja joka hirmuinen on vihassansa ja voittamaton, suuri voimassaan.
Helise, mun harppuni!
Helise, mun harppuni, soi somin kielin lämmitä lauluni lapsia maan! Mieliä nosta ja syömmiä seestä, tuskia liennä ja huolia poista, helkkyös riemuksi ihmisien!
Helise, mun harppuni, soi somin kielin!
Kaikuos, kaikuos, kanteleni!
Soi kuni ukkosen uhmaava soitto,
soi kuni läntisen lempeä laulu
lehdikon helmassa iltasin soi!
Lyö, minun rintani, lähteenä läiky!
Pulppua, pulppua, liekki ja lyö!
Olkosi, mieleni, niinkuin päivä,
suvinen, lempeä, päilyvä päivä,
jonka ei pinnalla pilviä näy!
Sykkiös, syömmeni, syömmeni nuori,
kaikelle kauniille sykkiös sä!
Verteni vetreät virrat te juoskaa
niinkuni juoksevat keväiset purot
riemusta pulputen läikkyellen.
Viel' olen nuori ja tarmoa täynnä, vielä en murtua tahdo ma en! Nuor' olen, siksi ma lemmestä laulan, nuor' olen, siksi ma riemusta soitan, tunne en tuskia, murheita en!
II.
Toukokuussa.