RUNO RISTIINNAULITUISTA.
Ristinpuiden varjo lankeaa mittaamattomana maailman yli. Nähkää se pilvien hartioilla ja kaikkien vuosituhansien kasvoilla.
Näettekö: ristiinnaulittuna maailman sydän ja elämän nuoruus, jokainen uusi ääni, joka huomenna on kaikkien uskonto, jokaisen uuden päivän aurinko, jokainen uusi vapahtaja — vain messiaita ristiinnaulitaan, ei epäjumalia.
He rakensivat ristinpuita maan kuninkaille.
Mutta heidän lapsensa suutelevat ristejä.
Pian kuolevat heidän askeleensa pimeään.
Mutta valo ei ole pakeneva ristinpuiden ympäriltä,
sillä jokainen ristiinnaulittu sydän oli tähti.
PAIMENET.
Voi paimenten öitä erämaassa.
Haaskalta, kaukaa korpin viimeinen huuto. Pimeys, pimeys vyöryi maailman yli niinkuin musta meri.
Skorpionit vaanivat hietikolla. Yö oli pantterin silmiä täynnä ja shakaalin ulvonta leikkasi ilmaa niinkuin nuoli. Nuotiomme kitui ja laumamme vapisi sen luona.
— Sinäkin vapisit, sydän.
Tunsithan
pahojen henkien hiipivän yössä.
Aavistit:
tuhannen pahaa tahtoa vaani
raatelu-valmiina
— niinkuin tuhannen
julmaa, korpinkyntistä mustaa kouraa
tai pedon hammasta —
ympärilläsi erämaassa,
pimeän meressä, kaikkialla,
lämmintä vertasi janoten
niinkuin pantteri janoo
nuoren karitsan verta.
Ei ole koskaan nähty tällaista yötä erämaassa. Taivas: — tähdistä kudottu kangas. Ja kaikki tähdet kiertävät suurinta, kauneinta tähteä, jota ei koskaan ennen mikään silmä nähnyt. Erämaan hiekkaan sataa pieniä tähtiä lukemattomasti.