IHMISEN MÄÄRÄ

Ei ole ihmisen hyvä — jos hän on heikko — tuntea, nähdä ja elää kaikkea: kuilu on syvä, siellä on vaaniva peikko.

Inhimillisen luota on moni mennyt — inhimillisen tähden: mieletön, harhaillut suota viekkaita virvoja nähden.

Yksi on — veljeni, tiedä — ihmisen määrä: kaikessa ihminen olla, suon yli polkunsa viedä vuorille, hyljätä väärä.

Matkalla voi moni tällä
langeta, nousta.
Mutta ken itsensä hukkaa
sielunsa näännyttämällä,
hänen on mahdoton nousta.

Veljeni, määrä on loitto:
kuoleman luoksi!
Ihmisen ylpeys olkoon,
vaikkakin turha on voitto,
taistella turhan vuoksi.

Kauneus, untemme sisar on opas meillä: laulaen kuoleva joutsen, lehden poimussa pisar, myös tomu kultainen teillä.