Elämänvaiheet ja kirjallinen toiminta.
Julius Krohn, aikoinaan tuotteliain suomenkielisistä kirjailijoista, monipuolisin suomalaisuuden työntekijöistä ja suomalaisen kansanrunoudentutkimuksen nerokas perustaja, lähti kodista, joka oli sangen vähässä määrin suomalainen. Hänen isoisänsä Abraham Krohn oli kotoisin Poseritzista Rügen-saarelta. Kotiseudultaan Abraham Krohn siirtyi köyhänä leipurinkisällinä Pietariin, jossa sittemmin rupesi oluttehtailijaksi ja kuoli varakkaana miehenä. Hänen lähinnä nuorin poikansa Leopold Vilhelm Krohn (synt. Pietarissa 1806) oli teknikkona isän oluttehtaassa. Lapsia Abraham Krohnilla oli seitsemän ja näistä suku laajeni, leviten Saksaan, Englantiin, Ranskaan ja Madeira-saarelle.[4]
Leopold Krohn sai isänsä kuoltua tehtaan hoidettavakseen ja meni v. 1834 naimisiin kauniin ja lahjakkaan, silloin 16-vuotiaan, Juliana Dorothea Dannenbergin kanssa, jonka isä oli Pietarin saksalaisia ja äiti, Anna Passelberg, suomalainen papintytär Inkerinmaalta.
Nuoren rouvan isä, kauppias Friedrich Dannenberg, omisti tähän aikaan Kiiskilän kartanon, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä Viipurista Helsinkiin vievän maantien varrella, Suomenlahden rannalla. Kiiskilän hovi on komeimpia ja suurimpia koko Itä-Suomessa.[5] Sen oli pannut hyvään kuntoon ja omien suunnitelmiensa mukaan kaunistanut mainittu Friedrich Dannenberg. Ukko Dannenbergin kätten työn jälkiä näkyi talossa paljon, sillä hän oli taitava teknikko ja kokeilija, täynnä uusia ajatuksia ja keksintöjä, joita hän uupumatta sovitti käytäntöön. Hän oli muutenkin lahjakas henkilö, m.m. hyvin soitannollinen, mutta luonteeltaan omituinen.[6] Kiiskilän kartanon hän möi sittemmin Leopold Krohnille, mutta jäi sen jälkeenkin taloon asumaan. Uusi omistaja siirtyi v. 1844 Pietarista kokonaan Kiiskilään, jota hän aluksi oli pitänyt vain kesäasuntonaan.
Leopold Krohnin ja Julia Dannenbergin avioliitosta syntyi viisi lasta. Vanhin syntyi Viipurissa toukokuun 19 päivänä 1835 ja sai kasteessa heinäk. 15 p:nä, kuten kirkonkirjat osoittavat, nimen Julius Leopold Fredrik. Muut lapset olivat Juliusta paria vuotta nuorempi veli Leopold (synt. 1837) ja kolme sisarta: Emilie (s. 1841), Ottilie (s. 1844) ja Adéle (s. 1847). Perheen lisääntyessä ja lasten kasvaessa sai elämä Kiiskilässä oman leimansa. Kiiskilän hovista tuli keskus, johon lapset ja lastenlapset aina tilaisuuden tullen kokoontuivat eri tahoilta. Patriarkaalinen järjestys, vanhat vakiintuneet tavat, keskinäinen sopu ja rakkaus vallitsivat tässä monijäsenisessä perheessä.[7] Kiiskilä oli idyllinen, uskonnollinen, sivistynyt vanhanajan koti. Kielioloista kodissa saa hyvän käsityksen Julius Krohnin omasta kertomuksesta. Varsinaisena kotikielenä oli saksa. Tällä kielellä Julius lapsuudesta asti kirjoitti kirjeensä vanhemmilleen. Sisarilleen hän, ainakin ylioppilasvuosinaan, kirjoitti ranskaksi. Että venäjänkielelläkin oli perheen elämässä osa, näkyy m.m. siitä, että nimitys "babinka" on perheessä vakiintunut ja että Juliuksen kirjeissä vanhemmille vielä myöhemmälläkin ijällä tavataan venäläisiä käänteitä. Koulusivistyksensä Julius sai ruotsinkielellä. Suomenkielellä ei tässä monikielisessä seurassa ollut kovinkaan tukevaa jalansijaa. Julius mainitsee itse oppineensa jonkun verran suomea palvelijoilta. Isä ei koko elinaikanaan kyennyt lukemaan Juliuksen suomenkielisiä tuotteita. Häntä varten poika itse käänsi sekä runojaan että suorasanaisia kirjoitelmiaan saksankielelle antaen toisinaan näitä käännöksiään isälle joululahjaksi. Julius Krohn itse kirjoitti vielä nuorena ylioppilaana Kiskilä (yhdellä i:llä)[8] ja osasi suomea huonommin kuin muita lapsena kuulemiaan kieliä. Tietysti Julius Krohnin elämäntyö myöhemmin veti hänen vanhempansa ja muut omaisensa lähemmäksi suomalaisuuden liikettä. Onpa tämä epäsuomalainen koti osaltaan tehnyt jotakin suomalaisuuden hyväksikin, esimerkiksi sen kautta, että Julius Krohnin äiti oli perustamassa Tervajoen suomenkielistä kansakoulua ja isä avusti rahalla Aleksis Kiveä.
Kaikkien johtajana ja yhdistäjänä Kiiskilässä oli perheen äiti. Liike- ja raha-asioitten kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä, sillä ne hoiti isä, mutta elämäntavat ja harrastusten suunnan talossa määräsi tarmokas emäntä. Lasten kasvatukseen hän pani paljon huolta. Hänen suurta vaikutusvaltaansa osoittaa sekin, että Julius Krohn vielä yliopistonopettajana ollessaan usein pyysi äitinsä suostumusta asioihin, jotka koskivat vain häntä tahi hänen omaa perhettään.[9] Mutta Julius olikin erityisesti kiintynyt äitiinsä ja myös äidin lempilapsi. Tätä seikkaa on Julius Krohn itse selittänyt elämäkerrassaan sillä, että äiti hänen syntyessään oli vain 17-vuotias. Verrattain pieni ikäero äidin ja hänen esikoisensa välillä sekä Juliuksen ruumiillinen heikkous lähensivät äitiä ja poikaa tässä tapauksessa tavallista enemmän. Luonteenominaisuuksissa oli näillä kahdella myös niin paljon yhteistä, että Julius saattoi täydellä syyllä lausua olevansa äitinsä kuva kaikissa suhteissa. Äidin vaikutus Juliuksen luonteenkehitykseen on kieltämättä ollut sangen suuri. Avoin ja luottavainen suhde Julius Krohnin ja hänen vanhempiensa välillä säilyi koko heidän elämänsä ajan ja Kiiskilään saapui Julius aina, kun siihen tilaisuutta vain oli.[10]
Kiiskilässä ja Pietarissa vietti Julius Krohn lapsuutensa päivät saaden ensimäiset opinalkeet äidin ja kotiopettajien johdolla. Lapsuusajalta on huomattavana tapauksena mainittava ulkomaanmatka, jonka Julius sai kahdeksanvuotiaana tehdä Englantiin, Sveitsiin, Itävaltaan ja Saksaan.
Vuonna 1848 tuli Julius Krohn oppilaaksi Viipurin kimnaasiin. Lasten koulunkäynnin vuoksi asettui perhe asumaan talvisin Viipuriin ja myöhemmin ostettiin oma kaupunkitalo.
Kouluajoilta on vanhin säilössä oleva Julius Krohnin kirje äidille. Jos tästä päiväämättömästä, lapsellisella käsialalla kirjoitetusta kirjeestä tahtoo tehdä kirjoittajan luonnetta ja olosuhteita koskevia johtopäätöksiä, niin huomio kiintyy siihen, että kirje on hyvin huolellisesti kirjoitettu, paperi lyijykynällä viivoitettu ja kirjoittaja sisällyksestäkin päättäen huolellinen miehen alku, sillä hän kertoo, että hänellä on Kiiskilässä säilössä kaikki saamansa kirjeet. Vuoden 1849 lopulla rupesi Julius Krohn pitämään päiväkirjaa elämästään lukukausien aikana. Säännöllistä tämä päiväkirjanpito ei ollut, mutta sitä jatkui parina seuraavanakin vuonna. Osa näistä 14-vuotiaan muistiinpanoista on säilynyt ja ne antavat kaikessa lyhykäisyydessään elävän kuvan kirjoittajastaan.[11] Huomaamme, että Julius on virkeä, iloinen lapsi, joka koulutyön ohella harrastaa kaikkea, mitä muutkin lapset samanikäisinä, ennen kaikkea leikkejä ja ulkoilmaelämää kaikissa muodoissa. Tanssikurssi on suuri tapaus Juliuksen ja hänen hiukan nuoremman veljensä elämässä, samoin tanssiaiset ja muut juhlat iloineen ja herkutteluineen. Miekkailuharjoituksetkin miellyttävät. Mutta myös opintojaan Julius mainitsee päiväkirjassaan. Todistusten saannin edellä joulukuussa 1849 hän ei nukkunut koko yönä, niin suuri oli jännitys. Suuri oli sitten myös ilo, kun todistus oli paras koko kimnaasissa. "Olin äärettömän onnellinen", sanoo kirjoittaja. Onnellisuus kohosi huippuunsa, kun samana päivänä vielä veli vietti syntymäpäiväänsä ja saatiin tanssia puoleen yöhön ja myös tarjoilupuoli oli "loistava".
Päiväkirjamerkinnöistä huomaa, että Juliuksen harrastukset ovat monipuoliset, että hän suhtautuu toisinaan kriitillisesti asioihin[12] ja että hänellä on taipumusta huumoriin ja sanaleikkeihin. Muistiinpanoista käy myös selville, että Krohnin lapset pääsivät kouluaikanaan silloin tällöin käymään Pietarissa sukulaisten luona. Nämä hauskat matkat tietysti avarsivat näköpiiriä ja olivat eduksi nuorten kehitykselle.