[26] Seurapiiristään mainitsee Julius Krohn erityisesti filosoofi Murmanin, Öhbergin ja Slöörit.
[27] Kirje Keldanille helmikuun 17 p. 1857. Vrt. Tervajoen kansakoulun avustamiseen nähden Jac. Ahrenbergin kertomusta (Människor som jag känt, VI. Julius Krohn).
[28] Esimerkkinä Krohnin työn laadusta on professori E.G. Palmén suullisesti maininnut, että Krohn antoi Biografiseen Nimikirjaan sangen huomattavan määrän arvokkaita elämäkertoja, mutta niiden yksityiskohdat kaipasivat usein tarkistusta.
[29] Kalenterissa "Mansikoita ja Mustikoita II" on tämän runon syntymävuodeksi merkitty 1855. Se saattaa olla painovirhe tahi sitten on muisti hieman pettänyt, kun Krohn kirjoitti elämäkertansa. Suurta merkitystä sillä ei ole, kumpi päiväyksistä on oikea — luultavasti se on 1856. "Suvilaulu" on joka tapauksessa Krohnin ensimäinen suomenkielinen runo. Kuten tavallisesti Krohnilla, on tässäkin runossa alkuperäinen muoto säilynyt myöhemmin jokseenkin semmoisenaan. Huomattavin korjaus runon alkupuolella on, että säe "Suomehen löyhäyttäisin" on korjattu: "Suomehen suhauttaisin".
[30] Julkaisemattomia. Krohnin käsikirjoitusten joukossa.
[31] O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus I, s. 73.
[32] Vrt. Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta.
[33] Niinpä hän kielsi omaisiaan kertomasta muille siitä tunnustuksesta, jonka hän sai Lönnrotilta edistymisestään suomenkielessä. Rautalammilta hän lähetti kirjoittamansa suomenkielisen puheen äidin perustaman koulun joulujuhlassa pidettäväksi. Hän hämmästyi, kun hänelle lähetettiin kotoa tämä puhe painatettuna erityisenä lehtisenä, mutta rauhoittui kuultuaan, että tekijän incognito oli säilytetty. Sen hän pyytää tekemään vast'edeskin ja lisää: "Ich habe dadurch, dass ich, wenn ich etwas mit Intresse vollbracht hatte, allen Menschen es mittheilte, gleich als könnte es sie interessiren, — bei vielen den Ruf bekommen, dass ich ein rechter Kuckuck bin. Darum möchte ich lieber, dass bei dem was ich thue mein Name nicht genannt werde."
[34] Suometar 1860, N:o 1. Antti Outonen, Kirjeitä Kilpiselle.
[35] Otettu, kuten Krohn itse elämäkerrassaan sanoo, lähellä Viipuria olevan Suonionsaaren mukaan. — Helposti nousee mieleen kysymys, miksi innokas suomalaisuuden mies Krohn ei seurannut ystävänsä Yrjö Koskisen esimerkkiä ja muuttanut nimeään virallisestikin suomalaiseksi. Krohnin ajatustapaa tässä asiassa valaisee A.G. Keldanille marraskuun 16 päivänä 1862 kirjoitettu kirje, jossa on allekirjoituksena: Veljes Suonio. Sen jälkikirjoitus kuuluu: "Jos minä sinuna olisin taikka muuna, jolla alkuperänsä on ollut suomalainen sukunimi, niin sen siksi jälleen muuttaisin. Mutta minun, jolla semmosta ei ole, sitä valitettavasti ei käy tekeminen. Tehkööt sen lapseni tai lasten lapset kerran, jos Suonio nimelle olis karttunut jotain arvoa."