[46] J. Länkelän kirjekokoelma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. — Siteerattu kirje on päivätty Helsingissä jouluk. 16 p. 1861.
[47] Samankaltainen suhtautuminen puutetta kärsiviin ilmeni muulloinkin. Niinpä v. 1866 äidin tarjouduttua suorittamaan kulut, jos Krohn laajentaisi asuntoaan ottamalla huoneen lisää, Krohn vastaa: "Minun täytyy ilmoittaa, ett'emme ota tarjousta vastaan ainakaan tänä vuonna. Olemme asiaa kauan ja tarkoin punninneet ja olemme aina lopuksi tulleet siihen tulokseen, ett'ei omatuntomme salli meidän laittautua elämään laajemmin ja kalliimmin aikana, jolloin tuhannet ehkä nääntyvät nälkään. Se olisi kurjuuden ivaamista. Mutta jos sinä, rakas äiti, tahdot tuon meille määrätyn summan taikka osankin siitä käyttää auttaaksesi muutamia ihmisveljiä yli tämän talven, niin täyttäisit meidän molempien suuren toiveen. Ja jos apu ehkä voisi tulla Rautalammin ja Kaavin pitäjien hyväksi, joissa oleskeluni välillisesti olisi aiheena avustukseen, niin sehän säilyttäisi nimeni näillä seuduin siunatussa muistossa ja olisi siis kuitenkin ikäänkuin lahja minulle. Voin ilmoittaa Rautalammilla olevan henkilön, jonka toimeksi saattaa uskoa jakamisen."
[48] Krohnin saamista tekijäpalkkioista mainittakoon, että hän sai "Syyn sovituksen" suomentamisesta 20 ruplaa, "Mansikkain ja Mustikkain" IV osassa olevista "Kuun tarinoista" 5 (tahi kenties 6) ruplaa, Kemian oppikirjan suomennoksesta 130 ruplaa. Viimeksimainitusta myönsi senaatti sittemmin 1,400 markan palkinnon.
[49] Kirje vanhemmille toukokuun 4 p. 1863.
[50] Vrt. kirjoitusta "Kuvalehtiemme isä", Otava, 1918, ja "Jälkipuhetta" kuvalehdessä "Maiden ja Merien takaa" N:o 24, v. 1866.
[51] Niinpä hän sanoo käyttäneensä puolentoista viikon aikana joka päivä pari tuntia sopivien lähteitten etsimiseen artikkeliin Amerikan orjakysymyksestä ja pari kertaa jo tunteneensa kiusausta tyytyä pintapuolisempaan käsittelyyn. (Kirje vanhemmille helmikuun 4 p. 1864.)
[52] Palkkiona "Maiden ja Merien takaa" lehden toimittamisesta Krohn sai 240 hopearuplaa vuodessa ynnä voitto-osuutta tilaajamäärän noustessa yli tuhannen. Tilaajia olikin ensimäisenä vuonna koko joukko toista tuhatta, mutta niiden lukumäärä väheni seuraavina vuosina. Toimitustyöstä saatu lisätulo oli Krohnista hyvin mieluinen, kun hän täten sai, kuten hän itse lausui, aviomiehenä ja isänä taloudellisesti seisoa omilla jaloillaan. Muuten Krohn mielellään lahjoitteli tilapäisiä tekijäpalkkioitaan pois, jos siihen oli tilaisuutta. Tästä on useampia esimerkkejä.
[53] Siteerattakoon tässä Kaarlo Bergbomin arvostelua "Kirjallisessa Kuukauslehdessä". N:o 9, v. 1866: "Tämä hra Krohn'in yritys ei ansaitse ainostaan suuren yleisön tähden runsasta kiitosta, vaan se on vieläkin suureksi hyödyksi kaikille nuorille, alkaville runoilijoille. Sillä emme tahdo sanoa, että lyyrillinen kieli suomeksi olisi päässyt klassillisen täydellisyytensä perille sekä kieliopillisen tarkkuuden että muotojen rikkauden puolesta, mutta todistaahan tämä kokoilema, että lyyrillisellä runoudellamme jo on oma historiansa, jonka vaiheissa runollinen kieli on muodostunut niin tarkaksi ja sujuvaksi, ett'ei se enään pane esteitä taitavalle runosepälle korkeimmissakaan aineissa." — Albin Lönnbeck (Studier i finska vitterheten efter 1830. H:fors, 1883) sanoo, että "Helmivyössä" on valikointi suoritettu hyvällä aistilla.
[54] Kirje vanhemmille joulukuun 8 p. 1863.
[55] M.m. johtajatar Ottilia Stenbäckin kertomaa.