[56] Kaikkiaanhan "vänrikkejä" oli viisi, nimittäin paitsi Krohnia Slöör, Godenhjelm, Tuokko ja Rahkonen. Myöhemmin vielä P. Cajander, K.F. Eneberg, K. Suomalainen. — Työ vei, kuten tunnettua, hyviin tuloksiin. V. 1877 oli oivallinen suomennos teoksesta valmiina.
[57] Sana tuomisia suomeksi saksankielisessä kirjeessä.
[58] Kirjeestä Slöörille marraskuun 1 p. 1868 näkyy, että suomennos oli aloitettu jo Suomessa ja valmistui hitaasti.
[59] T:ri V. Tarkiainen on tässä yhteydessä huomauttanut, että samaa aihetta on käytetty v. 1867 ilmestyneessä Kiven "Karkureissa".
[60] Krohnin käsikirjoitus Ahlqvistin paperien joukossa.
[61] Yrjö Koskisen paperien joukossa on Krohnin kirje Montreux'sta tammik. 27 p. 1869, josta (samoin kuin Krohnin vanhemmilleen kirjoittamista kirjeistä) käy selville, että Krohnin täällä suorittaman tieteellisen työn määrä ja laatu on kunnioitusta herättävä. Erityisesti hän oli syventynyt suomalaisten muinaisuskoa tutkimaan ja valmistanut kertomuksiaan Suomen historiasta pakanuuden ajalla. Omasta terveydentilastaan hän lausuu Koskiselle: "Voi, miksi ihmisellä pitää olla ruumis toisella tavalla rakennettu kuin henki ja halu. Pitäisi aina olla väkevä ruumis sillä kuka työtä tahtoo tehdä. Laiskureille sopisi riepuruumiit antaa. Minun huonompi puoleni on tänä talvena ollut heikompana kuin koskaan."
[62] Hist. Arkisto XI.
[63] Esim. kirjeessä vanhemmille jouluk. 5 p. 1872: "Äiti, joka samoin kuin Emmakin panee paljon arvoa ulkonaiselle tunnustukselle, voi myös iloita siitä, että kertomukseni Suomen historiasta ovat juuri saaneet hyvin ylistävän, vain liian imartelevan arvostelun. Tunnen teoksen vikoineen valitettavasti liian tarkkaan, niin että minun on tingittävä ylistyksestä pois tuntuva osa."
[64] Krohn oli ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen 1870-1879 ja 1881.
[65] Kirje vanhemmille helmik. 6 p. 1876.