[136] Theodor M. Meyer, Das Stilgesetz der Poesie, s. 66, 71 y.m.
[137] Suomenkielinen runollisuus, s. 76. — Vrt. myös V. Tarkiainen, Juhana Cajanuksen virsi. Virittäjä, 1914.
[138] Sivumennen mainittakoon virren 284 ollessa puheena, että m.m. eräässä pelastusarmeijan "Sotahuudon" numerossa äskettäin oli tämä virsi "korjattuna". Siinä oli m.m.: "Hän ain' on apunani, Ken maan ja taivaan loi. Ei salli jalkan' horjuu, Sill' ain' on valpas hän." Toisin sanoen korjaaja oli poistanut runollisia käänteitä ja korvannut ne runottomilla. Tämmöinen poropeukaloitten korjaustyö juuri on omiansa selvästi osoittamaan, miten runollinen ja hienoaistinen henkilö oli Krohn ja miten suuri merkitys hänellä on runoutemme kehityshistoriassa.
[139] Mainittakoon erityisesti semmoinen lehdessä "Från nära och fjerran" (1861, N:o 7-8) lukuisine runonäytteineen. Krohn avusti tätä samaa lehteä.
[140] M.m. Krohnin avustaja Petöfin suomentamisessa, O. Blomstedt, piti vielä paljon myöhemmin, huhtikuun 1. p. 1870, esitelmän Petöfistä Suomalaisen Seuran vuosijuhlassa. Petöfiä siis harrastettiin meillä useamman vuoden aikana.
[141] Dichtungen von Alexander Petöfi.
[142] Alexander Petöfis Lyrische Gedichte. Deutsch von Theodor Opitz.
[143] Kirjallinen Kuukauslehti 1870, N:o 5.
[144] Oma maa, III, Julius Krohn. — Heinrich Heine, Laulujen kirja. Suomentanut Valter Juva. Porvoo, 1917.
[145] V. Tarkiainen, Oksasen runojen kirjallisista esikuvista. Valvoja, 1914.