[180] Tätä keinoa käyttää Krohn säkeissä, jotka on piirretty v. 1808-09 sankarien muistoksi Lapualle pystytettyyn patsaaseen:
Tappelit tässä sankarit Suomen,
Heittivät henkens' eest' oman maan.
Poikansa patsaan nostivat heille
Vannoen vuorons' kuollansa myös.
Tässä yhteydessä se sopiikin hyvin, se kun antaa kirjoitukselle arkaistista sävyä. Sen sijaan voidaan kylläkin olla erimielisiä siitä, onko tämän keinon käyttäminen eduksi esim. säkeissä semmoisissa kuin:
Jotk omakseen jo kullan sait,
Ne ovat vait, ne ovat vait.
— Muuten oli jo Juteini (Försök till utredande af finska språkets grammatik) hyväksynyt runossa runomitan vaatimusten täyttämiseksi käytettävän lyhennyksiä.
[181] Kts. Krohnin alimuist. runosuomennokseen "Louhikäärmeen tappaja".
[182] Vrt. Niemisen main. tutk., s. 26, 3. — Krohnin mielipiteistä sanojen katkomiseen ja yleensäkin runotekniikkaan nähden antaa käsityksen hänen arvostelunsa Kiven "Kanervalasta" (Kirj. Kuukauslehti 1869, N:o 1) ja myös "Suomen Virsikirjan Historia".
V Luku.
[183] Kieletär 1871, 1 v.
[184] Vrt. Toivo Haapanen, Suomalaiset runomittateoriat 1800-luvulla. (Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.) Paitsi tuossa tutkielmassa mainittua kirjallisuutta on runomuotoa tarkasteltaessa huomioon otettu niitä mielipiteitä, joita ovat esittäneet Onni E. Helkiö (Uuden runomittaopin alkeita), Bernhard Risberg (Den svenska versens teori), Natanael Beckman (Grunddragen af den svenska versläran) ja Franz Saran (Deutsche Verslehre).