"Samoista seikoista on seurauksena että kuolemanrangaistuksen käyttöön nähden, valtiollisia rikoksia koskevissa jutuissa, vallitsee mitä suurin epätasaisuus.
"Pitäen moista asiantilaa epänormaalina on sisäasiain ministeri pyytänyt sotaministeriä ilmoittamaan sotajoukkojen komentajille ja väliaikaisille kenraalikuvernööreille että heidän, vaikka heillä edelleenkin on yllämainittujen tuomioiden vahvistamiseen nähden vapaa toimintavalta, tulee joka kerta kun he aikovat määrätä kuolemanrangaistuksen sijaan muun rangaistuksen, saattaa tämä sisäasiain ministerin tietoon ja antaa hänelle tilaisuus ilmoittaa heille mielipiteensä tästä kysymyksestä, ennenkun he sen lopullisesti ratkaisevat."
Tästä kiertokirjeestä näkyy, että kuolemanrangaistuksen muuksi muuttamiseen nähden väliaikaisten kenraalikuvernöörien valta rajoitetaan ja siirtyy sisäasiain ministerille, joka tulee harkitsemaan kysymystä, ei asian oleellisen puoleen katsoen, ei syytteenalaisen vian suuruuden mukaan, vaan kulloinkin vallitseviin olosuhteihin nähden sekä huomioon ottaen yleistä laatua olevat näkökohdat.
Tässä kielletään lopullisesti sotapäälliköiden subjektivisen katsantokannan merkitys, mikäli on kysymys tuomioiden muuttamisesta; katsotaan että tämä heidän katsantokantansa voi olla liian hellä eikä sopusoinnussa korkeamman valtakunnanpolitiikan ja yleishyvän vaatimusten kanssa.
* * * * *
Näinä päivinä tulee tässä kidutuskammioissa käsiteltäväksi uusi, peräti tavaton juttu, joka, erityiskohtiinsa nähden, on suurimmassa määrin traagillinen.
Riian läheisyydessä sijaitsevassa Frauenburgissa pysäytti Joulukuun tapausten aikana suuri väkijoukko konstaapeli Sirmelin, vaatien häneltä hänen sapeliaan ja revolveriaan.
Konstaapeli antoikin aseensa ja kohtaus loppui ilman verenvuodatusta.
Tultuaan poliisikamariin Sirmel teki asiasta kirjallisen ilmoituksen, jossa hän selitti, että väkijoukossa, silloin kun häneltä otettiin aseet, oli ollut eräs Leppe, jonka ristimänimeä Sirmel ei tiennyt.
Kun sittemmin näyttämölle ilmestyi syyllisten rankaisemista varten lähetetty eversti Wisirowin ynnä vapaaherra Rahdenin johtama rangaistusosasto, vangittiin paljon ihmisiä, joista sitten suurin osa everstin käskystä, ilman oikeuden tuomiota, ammuttiin.