Vangittujen joukossa oli myös Jaakko Leppe.
Hänen telottamistaan esti pieni seikka, se nimittäin, että Jaakko
Leppellä oli vielä veli konstaapeli; Sirmel taas ei tiennyt sanoa
Leppen ristimänimeä eikä myös, vastakkain kuulusteltaessa, voinut
osoittaa väkijoukossa näkemäänsä henkilöä.
Silloin tyly eversti teki todella viisaan päätöksen: jottei tapahtuisi erehdystä, jott'ei toinen veli voisi syyttää toista siitä että hänet viattomana telotetaan, eversti Wisirow käski ampumaan molemmat.
Ja he vietiin ammuttavaksi — — —
Silloin heidän isänsä, vanha Leppe, saatuaan tiedon komentajan julmasta päätöksestä, lankesi hänen jalkainsa juureen ja alkoi rukoilla säästämään hänen poikainsa henkeä.
"Olen kauvan palvellut Keisaria ja isänmaata! — hän sanoi — olen vanha vääpeli! — — — Turkin sodassa minä menetin käteni — — — Minä en voi millään ansaita leipääni, minun kaksi poikaani ovat minut elättäneet — — — Armahtakaa heitä! Armahtakaa minua! — — — Minun täytyy kuolla nälkään, taikka joudun minä vanhoina päivinäni mieron tielle."
Nämät yksinkertaiset ja koruttomat rukoilevat sanat liikuttivat hra Wisirowin sydäntä; hän tuli armeliaaksi ja, hänen sydämeensä tulvaavien hyvien tunteiden elähdyttämänä, hän vastasi:
"Minun on sääli sinua, ukko; valitse toinen pojistasi — — — kumman tahdot jättää itsellesi?!" — — —
Ja isä valitsi — — —
Kauvan hän oli kahden vaiheilla. Kumpikin poika oli hänelle kallis ja rakas. Hetki oli kauhea, siitä oli riippuva hänen poikainsa kohtalo: toinen heistä tulisi kohta tapettavaksi, toinen tulisi pelastetuksi veljensä veren hinnalla — — —