Mutta taistelu oli epätasainen. Hänen voimansa heikontuivat; saivat hänen kaadetuksi lattialle ja alkoivat julmasti piestä, kostoksi siitä että hän oli tehnyt vastarintaa.
Senjälkeen sidottiin hänen kätensä ja jalkansa.
Kutakin kahdeksasta ympäröi rengas sotamiehiä; Meijer nostettiin seisaalleen, hänen jaloistaan otettiin köydet, ja kaikki vietiin, vartioston saattamina, ulos vankilasta.
Tämä oli tuskallinen, raskas hetki vankilan elämässä.
Niiden mieli, jotka elävinä jäivät koppeihinsa, oli kenties yhtä raskas kuin telotettavaksi vietyjen.
Kahdeksan kuolemaan tuomittua vietiin vankilan pihalle; sotamiehet ympäröivät heitä kaikilta puolin. Valoisana raitana hohti taivaanrannalla koittavan aamun sarastus, karkoittaen yön pimeyden ja ruskollaan tervehtien uutta päivää — — —
Heidät vietiin, läpi koko kaupungin, Väinäjoen rantaan, miinaveneen ankkuripaikalle. Tämä miinavene kuuluu Väinäjoen suussa 16—18 virstan matkalla Riiasta sijaitsevaan Ustj-Dvins'n linnoitukseen. Sen ohjaamisesta pitää huolta neljä miinuria.
Tuomitut sijoitettiin miinaveneeseen; muutamat heistä yrittivät heittäytyä veteen ja Meijer alkoi taas tapella. Hän viskattiin uudestaan maahan ja hänen jalkansa sidottiin.
Vartiomies iski useampaan kertaan hänen päänsä lattiaan, saadakseen hänen makaamaan liikkumatta, mutta Meijer ei herennyt, vaan ponnisti kaikki voimansa päästäkseen irti nuorista. Hän tuntui mielipuolelta.
Hänen silmänsä punottivat verestä, kasvot olivat, kuin järjettömän, käännetyt pyöveleihin ja niissä paloi himo repiä heidät kappaleiksi.