Balmasjowin ja Kaljajewin telotus
ENSIMÄINEN LUKU.
Balmasjowin telotus.
Samoillessani kuukausmääriä pitkin Jakutskin alueen synkkiä, autioita aarniometsiä, oli minulla useasti tilaisuus kuulla Pähkinälinnalaisen P:n vilkkaita ja suoria kertomuksia; P., joka, samoin kuin minäkin, oli karkoitettu maasta, oli viettänyt Pähkinälinnan linnoituksessa, yksinäisessä vankikopissa, noin kolmetoista vuotta.
Hänen tyynet, suurimmassa määrin yksinkertaiset ja koruttomat kuvauksensa itse linnoituksesta, elämästä, ankarasta olojärjestelmästä, sekä luonteenkuvauksensa vangeista, jotka olivat saaneet nääntyä siellä kolmattakymmentä vuotta, tekivät raskaan, masentavan vaikutuksen.
Häntä kuunnellessa tuntui toisinaan siltä kuin tämä ei olisi; elävän, tunteitaan ja ajatuksiaan kertovan ihmisen puhetta, vaan ikäänkuin kivisestä ruumisarkusta nousseen, hautakammiosta riuhtoutuneen ruumiin, joka meille, elämän iloja, auringon lämpöä nauttiville ihmisille lukee muinoisten kärsimystensä ja toiveittensa aikakirjaa.
Häntä kuunnellessa alkoi hävettää omaisten ja muiden puolesta, jotka nauttivat elämän mukavuuksia ja etuja, nauttivat luonnon ihanuudesta, musiikista ja kaikesta, mikä tekee elämän niin rikkaaksi ja kauniiksi.
Ja tällaisina hetkinä, kun näin tuli katsoneeksi sieluunsa, nämät yksinkertaiset kertomukset linnoituksesta, hallinnollisen mielivallan kaikista kauhuista, kivisessä haudassa näin pitkän ajan kuluessa nääntyvien ihmisten synkistä, äärettömän pitkistä päivistä, tunkivat syvälle sydämeen ja painuivat tarkasti mieleen.
Näitä kertomuksia kuunnellessani näin kuolleiden vapaudensankarien haamut, heidän, jotka eivät olleet voineet kestää ankaran olojärjestyksen koko raskautta; he olivat kuolleet taistellessaan hallituksen sortoa ja linnoituksen hallinnon mielivaltaa vastaan sekä parantaakseen vankien oloja. Näin niiden haamut, jotka olivat tulleet telotetuiksi tässä kauheassa linnoituksessa, josta kahdentoista vuoden kuluessa ei ollut päässyt kenenkään kuuluville yksikään ihmisääni, yksikään kuolevan huokaus.
Linnoituksen kaikilta puolin veden ympäröimät kivilohkareet pitivät lujasti salassa hallituksen mielivallan, jonka kanssa olivat liitossa.