— Päällikkökunta ei salli, toisti hän painavasti.
Minua alkoi harmittaa ja minä koetin huomauttaa hänelle että olin tullut pitkän matkan päästä tätä tarkoitusta varten ja että olisi ikävää palata tyhjin toimin, ja pyysin hänen laskemaan minut taikka hankkimaan minulle luvan päällikkökunnalta.
Jonkun minuutin ajan verukkeita tehtyään hän tuli armolliseksi ja lähti näyttämään minulle linnoitusta. Keskustelustamme kävi selville että hän oli palvellut täällä aina siitä asti kun uusi vankilarakennus oli valmistunut, s.o. kolmattakymmentä vuotta, oli ollut läsnä kun Balmasjow ja Kaljajew telotettiin, muisti hyvin kaikki vankien elämän erityisseikat, ja minä pyysin hänen muistelmistaan kertomaan näiden vapauden marttyyrien viimeisistä hetkistä ja kuolemasta.
Hän myöntyi kernaasti, puhui heistä suurella kunnioituksella, sanoen heidän olleen ihmeellisimpiä, harvinaisimpia ihmisiä, mitä hän elämässään oli tavannut; tuli aivan intoihinsa ja alkoi kertomuksensa Balmasjowista.
— Tulkaapa, minä näytän teille sen paikan, johon hän sijoitettiin kun hän tuli Pähkinälinnan linnoitukseen — aloitti santarmi ja vei minut pienen, valkean, yksikerroksisen rakennuksen luo, jossa oli kansliahuoneusto. Me kävimme sisään; ensimäisessä huoneessa oli muutama pöytä, sen lattialla paperiläjiä; toisessa huoneessa samanlainen epäjärjestys, kaikkialla sikin sokin arkisto-asiakirjoja.
Tähän huoneesen sijoitettiin Balmasjow ja siellä hän sai istua koko päivän, kunnes tuli pimeä. Santarmi, sama jonka kanssa minä nyt keskustelin, oli saanut tehtäväkseen vartioita häntä ja hän istui koko ajan hänen kanssaan samassa huoneessa; viereisessä huoneessa taas oli muita santarmeja. Hänet oli tuotu varhain, kello 9 aamulla, mutta häntä ei oltu heti voitu sijoittaa siihen, vanhassa vankilassa olevaan koppiin, johonka oli käsketty hänet viedä ja jossa kaikki jo oli valmiina, senvuoksi, että olisi täytynyt kulkea uuden rakennuksen ikkunain ohi, joista vangit olisivat saattaneet hänet nähdä.
Balmasjow näytti väsyneeltä. Hän oli saanut kulkea kauvan höyrylaivalla Pietarista sentähden että sen kulkua Nevalla oli häirinnyt jo alkanut jäiden lähtö. Tämä tapahtui Toukokuun 2:na päivänä. Häntä kuljetettiin jokipoliisin höyrylaivalla, jota saattoi kaksi muuta samanlaista höyrylaivaa, ja joka paikasta, missä löytyi sähkölennätinasema, ilmoitettiin Pietariin, poliisidepartementtiin, että siihen paikkaan asti Balmasjow oli onnellisesti saapunut. Laatokasta tulevat jäät häiritsivät suuresti kulkua, täytyi silloin tällöin tehdä pysäyksiä, sysätä tangoilla syrjään jäälohkareita ja avata tie kasaantuneiden jäiden läpi, mutta pitkien ponnistusten jälkeen kaikki kolme höyrylaivaa onnellisesti saapuivat linnoituksen satamalaiturin ääreen ja luovuttivat Balmasjowin vahingoittumattomana linnoituksen hallinnolle.
Santarmin huomion oli erityisesti vetänyt puoleensa hänen väsynyt, uupunut ulkomuotonsa. Raitis joki-ilma, matkustus senjälkeen kun hän sitä ennen oli kauvan aikaa istunut yksin vankikopissa, oli heikontanut, uuvuttanut hänen organisminsa. Vahvistettuaan itseään ruoalla ja hiukan levättyään hän alkoi tehdä santarmille kysymyksiä vankilajärjestyksestä ja vangeista ja hallinnosta.
Tästä keskustelusta santarmi huomasi ettei Balmasjow itse ollut täysin vakuutettu siitä, että hänet oli tuotu tänne telotettavaksi, eikä santarmi muuten itsekään vielä varmaan tietänyt telotetaanko Balmasjow vai eikö. Mitään telotusta koskevia määräyksiä ei oltu annettu; oli päinvastoin käsketty valmistamaan häntä varten yksinäinen koppi samassa, linnoituksen kulmassa olevassa, vanhassa rakennuksessa, jossa olivat istuneet vangittuina Ivan Antonovitsj ja Pietari I:sen puoliso Jevdokia Lopuhin. Kaikki tämä antoi tukea sille ajatukselle että häntä kukaties ei teloteta.
Tosin kyllä santarmi tiesi että jo kaksi päivää sitä ennen oli linnoitukseen tuotu pyöveli, jota etupäässä käytettiin valtiollisten telotusten täytäntöön panoa varten, poliisidepartementin palveluksessa oleva Aleksander Aleksandrovitsj Filipjew, mutta tämä seikka ei vielä todistanut että telotus ehdottomasti tulisi tapahtumaan, vieläpä tapahtumaan jo seuraavana päivänä aamunkoittaissa.