Keskustelutoverini santarmin sanain mukaan Balmasjowin kuolema oli tehnyt häneen järkyttävän vaikutuksen, joka ei koskaan tule haihtumaan hänen mielestään.
"Siten kuolevat vain voimakkaat ihmiset aatteensa puolesta", sanoi hän lopuksi.
Keskustellessamme olimme huomaamattamme tulleet pienen, umpeen kasvaneen, hunnigoille jätetyn puutarhan luo.
— Tämä on Wera Fignerin puutarha — sanoi hän ja aukasi veräjän. Me astuimme sisään. Sireeni- ja jasmiinipensaista levisi suloinen, päihdyttävä tuoksu. Puutarha oli pinta-alaltaan hyvin pieni, melkein kolmion muotoinen. Se oli kasvanut täyteen ruohoa; näkyi ettei enää ollut olemassa huoltapitävää kättä, joka ennen oli sitä niin tarkoin hoitanut ja ruokonnut.
Jasmiinipensaan, joka nyt oli niin täynnä suuria kukkia että se näytti aivan valkealta, oli Wera Figner itse istuttanut, sanoi santarmi ja jatkoi: — Katsokaapa, ikäänkuin hänen muistokseen on kevät pukenut sen komeaan, kauniiseen valkeaan juhlapukuun, joka täyttää ilman päihdyttävällä tuoksulla, ja palauttaa muistoon tämän ihmeellisen, harvinaisen naisen — — —
Hän rakasti tosiaan hellästi jokaista ruohoa, jokaista pensasta, ja piti niistä hellää huolta. Paljon näkivät ne hänen kasvoissaan surua, paljon kaihoa, kun hän päivät läpeensä puuhaili tällä pienellä maapalasella, jota joka puolelta ympäröi korkea puinen aita; tämän aidan toinen pää ulottui siihen kiviseen muuriin asti, jonka takana Balmasjow telotettiin. — Telotuksen jälkeisenä päivänä saivat kaikki vangit tietää että vanhalla pihalla oli hirtetty sama nuori mies, joka illalla oli käynyt heidän ikkunainsa ohi. Tämä teki heihin erittäin raskaan vaikutuksen ja he panivat toimeen protesti-mielenosotuksen.
Senjälkeen kun linnoituksen lääkäri oli tarkastanut Balmasjowin ruumiin ja tieteellisesti konstateerannut että hän oli kuollut, hän haudattiin linnoituksen muurin taakse, kentällä pohjoisen kulmatornin viereen, joka on Nevan suuta päin, mistä Laatokan ensimäiset aallot valtaavana joukkona virtaavat joen uomaan. Tämä torni viettää päin järven suunnatonta ulappaa.
Sen juurella, kivisen kummun reunalla, on korkea, puisella katolla varustettu pylväs. Tässä pylväässä riippuu pelastusrengas. Ja tähän paikkaan, tämän pylvään alle ovat Balmasjow ja Kaljajew haudatut. Kalastajain taikauskoisen luulon mukaan heidän vanhurskaat haamunsa pelastavat tässä vaarallisessa paikassa laivat ja kalastajain pienet veneet perikadosta.
TOINEN LUKU.
Kaljajewin telotus.