Ja niinpä hän ei saanut ennen kuolemaansa tavata puolustajaansa.
Koko yön Kaljajew oli ylhäällä, riisuuntumatta ja menemättä levolle.
Hänen rakennuksensa ja vieressä sijaitsevan vähäisen saunarakennuksen välissä sill’aikaa rakennettiin mestauslavaa. Rakennettiin kiireellisesti, jotta se saataisiin valmiiksi ennen seuraavan päivän aamua. Kirveiden iskut kuuluivat Kaljajewin korviin asti, hän kuuli kuinka useat henkilöt hommailivat saadakseen paikoillensa hirret, kuuli kuinka annettiin käskyjä ja neuvoja ja kuuli kuinka heidän kuolontyönsä edistyi.
Pyöveli oli jo kauvan sitte ollut linnoituksessa ja odotti hetkeä, milloin hän tulisi lähettämään toiseen maailmaan taas uuden klientin. Tämä oli sama pyöveli, joka oli telottanut Balmasjowin, nimittäin kasakka Aleksander Filipjew. Hän oli, kuten ainakin hyvin välinpitämätön häntä odottavaan työhön nähden, huoleton, ja joi paljon viinaa.
Ollakseen läsnä telotuksen tapahtuessa oli jo illalla linnoitukseen saapunut vapaaherra Medem sekä kaikki ne hallinnolliset viranomaiset, joidenka läsnäolo telotuksen tapahtuessa on pakollinen.
Kellon käydessä kolmatta yöllä pyöveli, punaiseen pukuun puettuna, meni linnoituksen komendantin, papin ja prokuraattorin apulaisen seurassa Kaljajewin huoneeseen. Kaljajew käveli silloin edes takaisin huoneessa, joka hetki odottaen pyövelien tulevan noutamaan häntä telotettavaksi.
Hän oli näiden henkilöiden tullessa hänen luokseen hyvin välinpitämätön ja levollinen. Papin avusta hän kieltäytyi. Hänen kätensä sidottiin ja hän vietiin mestauslavalle.
Lavalla hänelle luettiin tuomio. Vaijeten hän kuunteli, vaiti hän oli kun hänen kaulaansa pantiin silmukka ja kun hänen yllensä puettiin ruumisvaatteet. Ja kun penkki vierähti pois hänen jalkainsa alta, jäi hän riippumaan koko painollaan nuoraan, nuora pingoittui ja Kaljajewin jalat koskivat lattiaa, mikä oli seuraus pyövelin huolimattomuudesta, hän kun oli vahvasti päihtyneenä eikä ollut vetänyt nuoraa tarpeeksi kireälle. Vapaaherra Medem torui häntä huutaen ja pyöveli korjasi virheensä kohottamalla, nuoran toisesta päästä vetäen, Kaljajewin ruumiin ilmaan. Kaljajewin kärsimykset kestivät kauvan; ruumiin kouristukset ja vavahtelemiset jatkuivat vielä monta pitkää hetkeä senjälkeen kun pyöveli oli hairahduksensa korjannut ja kohottanut ruumiin ilmaan.
Telotuksen jälkeen ja sittekun linnoituksen lääkäri oli tarkastanut ruumiin, hän haudattiin samaan paikkaan kuin Balmasjow, pelastusrenkaan ääreen, tornin juurelle.
"Tulkaa, minä näytän teille sen paikan, johon heidät on haudattu", — sanoi minulle keskustelutoverini santarmi, ja saattoi minut vankien puutarhaan ohitse. Pajan läheltä kulkee, kahden puutarhan välitse, kapea tie linnoituksen muurille.