Tällä kohden on itse muuriin tehty portaat joita myöten pääsee sen harjalle. Muuri on hyvin leveä ja sen yläreunalla voi helposti kulkea kaksi ihmistä rinnakkain.
Noustuamme muurin harjalle katseillemme avautui ihana näköala järvelle. Kevyt iltahämärä oli alkanut verhota harsoonsa maan. Ilma oli tyven, levollinen. Suunnattoman suuren, äärettömän järven selkä siinsi, ikäänkuin lasi, alhaalla jalkaimme juurella. Se oli liikkumaton, tyyni, ikäänkuin olisi se nukahtanut keveään iltauneen. Hienot keväiset värit olivat luoneet kaukaiselle taivaanrannalle läpikuultavat värivivahduksensa, jotka väkisin vetivät puoleensa huomiomme; oli vaikeata temmata irti katseensa tästä edessämme olevasta ihanasta majesteetillisesta maisemakuvasta.
Me suuntasimme askeleemme pitkin muuria pohjoista tornia kohden. Täältä, linnoituksen kulmasta, näkyi hyvästi pihamaa kaikkine aitoineen ja sisäseinineen. Täältä näkyi vanha vankilarakennus ja sen vieressä piha, jossa Balmasjow oli telotettu.
Ja alhaalla, tämän tornin juurella, näkyi pienoinen maakappale, jossa pienten kivien alla lepäsivät telotettujen Balmasjowin ja Kaljajewin ruumiit.
Jokaisesta ohikulkevasta laivasta, jokaisesta kalastajanveneestä näkyy tämä paikka hyvästi. Tänne on, santarmin sanain mukaan, myös haudattu muutamat kuolleista tovereista, jotka olivat nääntyneet linnoituksen vankiloissa monta pitkää vuotta eivätkä olleet kestäneet sen olojärjestyksen raskautta ja ankaruutta. —
Jälkeenpäin minun on onnistunut saada tavata Kaljajewin äiti.
Keskustellessamme hänen pojastaan Ivanista hän tuli intoihinsa, muisteli ilolla hänen mennyttä, lyhyttä elämäänsä, puhui hänestä aivan erityisellä rakkaudella ja hellyydellä, pitäen häntä ylpeytenään ja lohdutuksenaan jälellä olevassa elämässään.
Hän on hyvin sairas, voi vaivoin käydä, eikä voi tehdä työtä sentähden että koko hänen ruumiinsa on luuvalon runtelema; hän asuu kahdessa pienessä huonepahaisessa erään syrjäkadun varrella työväenkaupungin osassa Warsovassa, tehtaassa työskentelevän, kivulloisen poikansa ja kahden tyttärensä kanssa; toinen näistä, iältään 8 vuotta on tyttöpensionissa, toinen, 15-vuotias, käy 4-luokkaista naislukiota Warsovassa.
Äiti kertoi paljon telotetusta pojastaan, kertoi ylpeänä, ilman pienintäkään valituksen tai itkun tapaista vivahdusta äänessään. Hän oli tietystikin kärsinyt paljon saadessaan kokea tämän raskaan tappion; hän oli suuresti rakastanut poikaansa ja jokainen käsittää kyllä kuinka suuri oli hänen tuskansa ja surunsa kun hän hänet menetti; ja tästä huolimatta saattoi hänen puheistaan havaita hänen tajuavan että hänen surunsa ei ole ainoastaan hänen oma, yksityinen surunsa, vaan että se on yleinen, monen, monen ihmisen yhteinen suru, että hänen lempilapsensa kuolema oli välttämätön koko yhteiskunnalle, joka tämän käsittää ja sille antaa arvon. Keskustellessani Kaljajewin äidin kanssa minä kysyin häneltä montako lasta hänellä on; hän vastasi neljä. Ja kun kysyin missä neljäs on, niin eukko vastasi että neljäs lepää haudassa Pähkinälinnan linnoituksessa ja lisäsi samalla että kun hän, ennen telotusta, sai Moskovassa tavata poikaansa, oli tämä pyytänyt ettei äiti poistaisi häntä poikainsa luvusta ja sanonut että vaikka hän ei tulekaan olemaan elossa, niin luettakoon hän kuitenkin yhä edelleen hänen perheensä jäseneksi ja ikäänkuin tilapäisesti poissa olevaksi.
Kuten hän kertoi oli hän saanut tavata poikaansa Moskovassa useat kerrat, viimeksi päivää ennen kun tämä lähetettiin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Moskovassa hän istui eräässä tornissa Butyirin vankilassa. Ennenkun Kaljajew murhasi suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitsjin oli hän ollut ulkomailla. Äiti tiesi hänen eleskelevän rauhassa ulkomailla ja hämmästyi suuresti kun hänen asuntoonsa Warsovassa ilmestyi suuri joukko poliisiviranomaisia, santarmeja ja sotamiehiä. He tekivät hänen luonaan kotitarkastuksen ja kyselivät missä hänen poikansa Ivanan tavarat ovat. Hän vastasi ettei hänen luonaan löydy mitään niistä, siitä syystä että hänen poikansa ei pitkiin aikoihin ole asunut kotona. Kotitarkastuksen tapahtuessa eukko ei jaksanut nousta vuoteeltaan, hän kun sairasti kovaa luuvaloa eikä kyennyt liikahtamaan.