— Mitä merkitsee, Wanja, että sinä olet vanginvaatteissa? — Etkö sinä siis tiedä, minähän olen tappanut Sergein — hän vastasi.
Poliisi tahtoi että myös hänen lankonsa tulisi häntä tapaamaan, jotta hänkin sanoisi tunteeko hän hänet. Kaljajew kieltäytyi tästä, sanoen ettei hänellä ole lankoa ja ettei hän tahdo ketään tavata. Mutta lanko tuotiin kumminkin huoneeseen.
Kaljajew keskusteli sisarensa kanssa aluksi kahden kesken, mutta sitten tuli huoneeseen santarmialiupseeri; kohtaus kesti noin 2 tuntia. Ennenkun he erosivat, poliisi laati pöytäkirjan ja Aleksandra-sisarta kehoitettiin kirjoittamaan alle. Hän kirjoitti että hän sisarena kieltäytyy rupeamasta minkäänlaisiin selityksiin heidän kanssaan. Tämän johdosta veli suuteli häntä, otti häneltä hellät jäähyväiset ja pyysi sanomaan äidille että hän hyvin mielellään tahtoisi häntä tavata.
Sisar matkusti Warsovaan ja ilmoitti äidille tämän hänen toivomuksensa. Sairas eukko päätti, kooten niinkuin jaksoi, voimansa, vaikkakin töin tuskin sai liikutetuksi jalkojaan, matkustaa Moskovaan.
Hän otti mukaansa pojan vaatteet, osti tiellä uudet kengät ja hatun, ja lähti pitkälle matkalleen.
Moskovassa hän viipyi noin 2 viikkoa ja tapasi poikansa joka päivä. Tämä oli erinomaisen iloinen siitä että äiti oli tullut, pyysi ettei hän antaisi mielensä masentua ja että hän oikeudessa pysyisi lujana eikä itkisi: "Sinun pitää tietämän, äitini — sanoi hän — että jos minä oikeudessa saan nähdä sinun vuodattavan kyyneleitä, niin ne järkyttävät minun rohkeuteni. Meidän pyöveliemme ei tule saada nähdä sinun pyhiä kyyneleitäsi. Äiti lupasi hänelle ettei hän anna kenenkään nähdä mitä hän sielussaan tuntee, tuskiaan ja kärsimyksiään, vaan että hän kätkee ne sydämeensä.
"Ja hän piti lupauksensa. Pysyi oikeudessa erinomaisen miehuullisena eikä vuodattanut ainoatakaan kyyneltä kun luettiin hänen poikansa kuolemantuomio.
"Kaljajew vietiin heti prokuraattorin huoneeseen, johonka myös meni hänen äitinsä ja sisarensa. Siellä he sanoivat hänelle jäähyväiset ja samana päivänä hän vietiin Pietariin.
"Kaksi päivää ennen telotusta oli Kaljajewin ja hänen äitinsä ja sisarensa välillä lyhyt kohtaus ristikkoaidan välitse. Sanoessaan heille jäähyväiset hän lausui: 'Äiti, en tahdo sinua pelottaa, mutta minusta tuntuu siltä kuin emme enää saisi nähdä toisiamme'."
Ja tosiaankin tämä oli heidän viimeinen kohtauksensa. Kaksi päivää senjälkeen hän telotettiin.