Kalle. Kirottu juttu! Onneton oli se hetki, kun tämän oven aukasin.
Oskari. Rauhoittukaa toki, ja ruvetkaamme miettimään, mitä olisi tehtävä.
Kalle. Kunhan vaan pääsisin ulos häntä etsimään.
Oskari. Pääsette te! Minä annan takkini teille. (Riisuu takkinsa.) Se, ottakaa tämä siksi aikaa.
Kalle. Entäs te?
(Ottaa takin ja pukee ylleen.)
Oskari. Odotan täällä. Tuossa on hattuni.
Kalle. Jos joudutte samaan pulaan kuin minäkin?
Oskari. Enhän toki. Olenhan minä tuttava talossa ja voin selvittää asian. Kiirehtikää vaan ja kun löydätte ukon, niin tuokaa takkini takaisin.
Kalle (puristaa Oskarin kättä). Kiitos teille tästä hyvästä. Saanko kysyä nimeänne, minua kutsutaan Kalle Karhuseksi.