Kalle. Ikävä kyllä, että tulin sen tehneeksi, mutta minä en tietänyt teidän tarkoitustanne. No niin, hän sai takkini ja meni sille tielleen. Minua alkoi harmittaa odotus, varsinkin kun hän vei rahanikin. Silloin juuri tuli tänne eräs mies, Tupala oli hänen nimensä, ja päästi minut pälkähästä.
Maria. Antoi teille takkinsa?
Kalle. Niin. Tässä se on.
Maria. No, nyt ymmärrän koko arvoituksen!
Anna (katselee takkia). Niin on. Kyllä tämä on Oskarin.
Maria. Isä junkkari, mitä olet tehnyt?… No nyt hän nukkuu tuossa istuallaan! (Työntää Kivisen kumoon.) Mene makaamaan!
Kivinen. Noh, mitä tahdot?… Ai, auttakaa, ämmä hakkaa minua!
(Yrittää nousta.)
Maria. Huuti hävytön!
Kivinen. Päästäkää minut ylös! Auttakaa!