Selma (Eevalle). Mennään pois!
Eeva (julmistuneena). Hyi, hävytön mies? Tämän saat vielä katkerasti katua!
(Poistuvat.)
Oskari (katselee perään; tyynesti). Rakastakaa tai vihatkaa, mutta varokaa puremasta. (Tarttuu Annan käteen; hellästi.) No, mitä ajattelet minusta, Anna? Oletko vihainen vielä?
Anna (nojaa päänsä Oskarin rintaan). Voi, Oskari…!
(Itkee.)
Oskari (hyväilee Annaa). Sellaisia ovat ystäväsi, Anna, pettävät sinua ja meitä molempia noin hävyttömillä vehkeillä. Eevan ja Selman piti erottaa meidät keinoilla millä hyvänsä, mutta pettivät itsensä. Älä itke, Annaseni, älä itke, meillä ei ole mitään hätää ja heitä ei suinkaan kannata sääliä.
Anna. Minä luulin, että sinä…
Oskari. Minä tiedän sen. Sinä luulit, että minä olin juovuksissa, kun en tänne tullut. Viini oli väkevämpää kuin tavallisesti ja odottelin sinua liian kauvan… Ha-ha-haa! Olisin saanut yötäkin olla…
Anna (laskee kätensä Oskarin suun eteen). So, mitä sinä puhut…?