VIKU. Olen kyllä, paimenpoikana, ja hyi saakuri (sylkee), se vasta oli karvasta ja katkeraa. Poltin sitä maapiipussa ja vieläkin tuntuu paha katku kurkussani, kun muistelen sitä aikaa.
HEIKKI (Vikulle). Minkälainen se maapiippu on?
TANELI. Maapiippu! Etkö sitä tiedä?
HEIKKI. En ole koskaan kuullutkaan.
TANELI. Vai niin. (Vikulle.) No selitä se sitten Heikille.
VIKU. Eihän tuo mikään konsti ole. Kun kovaan nurmikkomaahan kaivat kepillä pienen pyöreän kuopan, kuten piipun pesän, ja sivulta pistät nurmen läpi olkikorren siten, että se menee kuopan pohjalle, niin se on maapiippu, se.
HEIKKI. Peijakas!
VIKU. Ja täytä sitte kuoppa tupakalla ja imeä nytkytä olkipillistä, niin savut lähtee ja suuret.
HEIKKI. Ja hyvät.
VIKU. Niin, hyvät myöskin, jos on hyvää tupakkaa.