TANELI. Et paljon mitään. Halailit vaan erästä vaimoihmistä.
HEIKKI. Minäkö? Ketä? Sano, kuka se oli?
TANELI (toisille). Sanonko?
HESE. Sano vaan, mutta ensin ryypätään. (Ottavat lasinsa. Heikki viivyttelee.) No, Heikki… ota omasi!
HEIKKI (epäröiden). Mitä minä… (Tarttuu kiivaasti lasiin.) No olkoon miten hyvänsä… tämä kerta. (Juovat. Lyö lasinsa pöytään.) Ja nyt saat sen sanoa, Taneli, ja heti!
TANELI. Muista kuitenkin, ett'et sano minua valehtelijaksi. Hese ja
Viku todistavat sen.
HEIKKI. Sano vaan, ja kerro se kokonaan!
TANELI. No niin; me olimme, kuten tiedät, Mäkelän pirtissä ja pojat juottivat meitä aikalailla, varsinkin sinua, niin että tulit kovasti hutikkaan ja silmäsi olivat pyöreät kuin tarhapöllön. Et osannut sitten enää tanssiakaan, vaan istuskelit tyttöjen polvilla ja kaulailit kaikkia kanaljoita. En olisi uskonut sinun niin viitsivän, ellen olisi itse nähnyt. Kaikki meni sentään hyvin siihen asti, kun emäntä tuli pois käskemään, mutta silloin sinä otit emännän kiinni.
HEIKKI. Mitä?!
TANELI. Otit emännän kiinni, Mäkelän nuoren emännän, ja sanoit häntä omaksi kullaksesi. Kovasti häntä hyvänä pidit ja pussasit…