HEIKKI (kiivaasti). Häh? Onko se totta?
TANELI. Totta on joka sana! Emäntää pussasit… Mutta sitten nousikin rytäkkä. Emäntä itki kuin riivattu ja kylän pojat hyökkäsivät kimppuumme. Sinä kaaduit lattialle ja me pötkimme pakoon.
HEIKKI (lyö suuttuneena nyrkkinsä pöytään). Jumal'auta, semmoistako se olikin! Mikä kamala häpeä!
HESE (tyynnyttäen). No, no, veliseni, älähän nyt suutu. Mitä sinä tuosta…?
HEIKKI. Kiukuttaa tietysti sellainen tuhmuus! Ja se häpeä sitten, kun kaikki nauravat!
HESE. Mitäs tuosta. Tapahtuuhan sitä nuorelle miehelle usein kaikenlaista, kun on päissään. Minä nauraisin sinun sijassasi koko jutulle.
HEIKKI. Ei se ole naurun asia.
VIKU. Eikä myöskään itkun.
HEIKKI. Pikemmin sitäkin kuin naurua.
TANELI. Älä nyt viitsi tuommoisista surra, eihän se siitä parane. Vai tahtoisitko mennä anteeksi pyytämään?