VIKU. Ne ei viitsineet, kun näkivät minkälainen olit ja itse olivat melkein selviä.
TANELI. Eivät he kimppuusi uskaltaiskaan, kun selvänä olet.
HEIKKI. Ei tiedä vaan.
HESE. Eivät uskalla, sen sanon minäkin. Silloin ainakin pari kolme saisi kovasti köniinsä. (Kaataa laseihin.) Mutta maistetaanpa taas, vekkulit.
TANELI. Hauska olisi sellaista tappelua katsella. Tiedän kyllä, että
Heikki puolensa pitäisi. Maistetaan.
(Juovat. Jussi tulee arastellen sisään ja istuu takan reunalle.)
VIKU. Hei, katsokaa! Pässi tuli sisälle niinkuin herra ainakin ja ovikin aukesi ylhäältä asti.
(Nauravat; Heikki synkistyy.)
JUSSI (viattomasti). En minä mikään pässi ole.
VIKU. Etkö? No peijakas, Jussihan se onkin! Tules paiskamaan kättä kummillesi!