EMÄNTÄ (tulee Kreetan kanssa). Olin kuulevinani huutoa, vaan eipä täällä näy ketään olevan.
KREETA-MUORI. Minusta se kuului kauvempaa.
EMÄNTÄ (lähestyy pöytää). Mitä…? Mistä nämät lasit ovat tänne tulleet?… Ah, nyt ymmärrän!
(Panee virsikirjan pöydälle ja istuu sänkyyn
peittäen käsillä kasvonsa.)
KREETA-MUORI (itsekseen). Näyttää siltä, kuin täällä olisi pidetty juominkia. (Nostelee laseja.) Neljä lasia pöydällä merkitsee sitä, että heitä on ollut neljä. Mutta missä he nyt sitten ovat, kun eivät ole näitä pois korjanneet? (Ääneen.) Kuulehan, Leena, mitä sinä tästä ajattelet?
EMÄNTÄ. Minä ymmärrän kaikki! Ah, minä ymmärrän kaikki! Voi, tällaista en olisi koskaan uskonut. He ovat menneet pakoon, kun huomasivat meidät.
KREETA-MUORI. Pakoon! Mistä he pakoon olisivat menneet? — (Kumartuu ulos ikkunasta.) Herra Jumala, onhan se Heikki!
EMÄNTÄ (hypähtää ylös). Mitä sanot? Missä on Heikki?
KREETA-MUORI (osottaa ulos). Katso, tuossa hän makaa suullaan.
EMÄNTÄ. Herra siunatkoon! Heikki!