(Emäntä antaa vettä.)
HESE (itsekseen). Minun syyni, minun syyni. (Ääneen, saatuaan saappaan poistetuksi.) Nyt se on tehty!
KREETA-MUORI (tarkastaen jalkaa). Ai, ai, tämä on pahasti murtunut, hyvin pahasti. Nyt ei ole muuta neuvoksi kuin lähteä hakemaan lääkäriä kaupungista. Poika parka, kyllä nyt saat kauvan aikaa sairastaa, ennenkun jaloillesi taas pääset; semmoinen täräys tämä oli. (Hannalle.) Tuo tänne muutamia riepuja, Hanna, niin laitan kylmiä kääreitä jalan ympäri, kunnes lääkäri tulee. Se tietääkseni estää ajettumista ja kuumetta. (Hanna menee.) Kuka lähtisi lääkäriä hakemaan?
EMÄNTÄ (Heselle). Etkö sinä tahtoisi mennä, Hese?
HESE. Menen kyllä.
HEIKKI. Niin, mene vaan, Hese, sinä olet tottunut sellaisiin. Antakaa hänelle rahaa matkaan, äiti, ei sitä tiedä, mitä matkalla tapahtuu.
EMÄNTÄ. Kyllä, kyllä, minä tuon heti.
(Menee kamariin.)
HANNA (tulee, kädessä riepuja). Kelpaako nämät? En löytänyt näin kiireessä parempia.
KREETA-MUORI. Ne on kyllä hyviä. (Pistää rievut ämpäriin ja asettaa yhden niistä kipeälle jalalle.) Tämä on tietääkseni hyvä keino. Pitää vaan muuttaa jokaisen puolen tunnin kuluttua.