(Menee.)
HEIKKI (hetkisen äänettömyyden jälkeen). Äiti.
EMÄNTÄ. Mitä?
HEIKKI. Älkää olko vihainen minulle.
EMÄNTÄ (hellästi). Ei millään tavalla, poikaseni. Tämä onnettomuus on jo kyllin suuri rangaistus sinulle.
HEIKKI. Pahuus on saanut palkkansa. Ilmankos olenkin niin huonosti elänyt.
EMÄNTÄ. Niin, Jumala on rangaissut sinua tänä päivänä ja kiitetty olkoon hän, kun antoi sinulle vielä armonaikaa eikä heti kuolettanut. Nyt on sinulla sopiva aika ajatella tulevaista elämää ja tulla uudeksi ihmiseksi.
HEIKKI. Niin, niin, sen minä tahdon tehdä… Luuletteko minun jo pian kuolevan?
EMÄNTÄ. En, sitä en luule. Olisihan se voinut nyt pudotessa jo tapahtua.
HEIKKI. Niin… Mutta jos kuitenkin tulisi siten tapahtumaan, niin ottakaa silloin Jussi kasvattipojaksenne, koska ei teillä ole muutakaan perillistä, ja hän ansaitsee sen hyvin, sillä hän on parempi kuin minä.