HEIKKI. Olin Mäkelässä…
EMÄNTÄ. Ja mitä?
HEIKKI. Otin Mäkelän emännän kiinni.
EMÄNTÄ. No?
HEIKKI. Voi, voi! (Peittää käsillä kasvonsa.) Otin kiinni ja… suutelin.
EMÄNTÄ. Entä sitten?
HEIKKI. En tiedä… Emäntä itki kovasti.
EMÄNTÄ. Vai niin. Kovin olikin tuhma työ. Ja nyt tiedän, miksi Mäkelän emäntä oli niin kummallinen, kun tervehti minua kirkonmäellä. Ei tullut puhelemaankaan kuten ennen.
HEIKKI. Se on siis totta! Voi, nyt en enää kehtaa hänelle silmiäni näyttää.
EMÄNTÄ. Älä sitä sure. Minä puhun hänelle siitä ja hän antaa sen kyllä anteeksi, sillä hän on hyvä ihminen ja uskovainen.