HESE. Enkö minä arvannut, että se oli sinun työtäsi, sinä vanha veitikka.
VIKU. Minä vaan kaunistin sitä, että se näyttäisi kuten täysi kuu taivaalla.
HESE (naurahtaa). Niin kyllä. Mutta tiedätkö sitä, että Heikki aikoo täällä ruveta laittamaan sekä sinua että meitä kaikkia vähän kauniimmiksi ja paremmiksi kuin nyt olemme.
VIKU. Millä tavalla?
HESE. En itsekään vielä tiedä, kun hän ei ole ehtinyt sitä selittää. Mutta sen tiedän, että hän rupeaa meille opettamaan sitä, mitä on itsekin oppinut siellä kansanopistossa.
VIKU. Vai niin. No sitten tulemme mekin herraskraasiin. Kuka tietää, vaikka minustakin vielä tulisi yhtä hyvä herra kuin Tuomolan Villestäkin.
HESE. Mitä vielä. Hän on kraatarin kisälli ja sinusta tulee torppari niinkuin minustakin on tullut.
VIKU. Mitä varten Heikki sitten opettaa, jos ei meistä sen parempia tule?
HESE. Ei tieto torpparillekaan taakaksi ole, vai onko se sinun mielestäsi?
VIKU. En tiedä. Olen aina ajatellut, ett'ei meikäläisten tarvitse oppia mitään muuta kuin sen, mitä provasti tahtoo.