HESE. Mutta eikös olisi hauskaa tietää jotain muutakin?
VIKU. Olisi kyllä; mutta minä luulen, että minulla on niin kova pää, ett'ei siihen pysty mitään.
HESE. Pystyy hyvinkin. Heikkikin sanoi kerran, että sinulla on näppärä pää ja voit pystyä vaikka mihin.
VIKU. Älä nyt, vai sanoi hän niin! No sittenpä tahdonkin oppia, koska
Heikki on niin sanonut.
(Taneli ja Jussi tulevat. Jussin kainalossa on riepu
ja kädessä maalipytty.)
TANELI (näyttää Jussille kuviota). Katso tuossa se on. Viku sen teki tuommoiseksi.
(Jussi nauraa.)
VIKU. Se on Tanelin kuva, hänen oma nokinen naamansa. Pese vähän hänen kasvojaan, Jussi, että hän lakkaisi irvistelemästä.
JUSSI. Pesen kyllä.
(Ottaa pois paperipalat ja pyyhkii noen rievulla
sekä maalaa sen sitten valkoiseksi.)