HEIKKI (Vikulle). Ja Viku… Mitä sinä ajattelet, kun istut niin täydessä totuudessa, kädet ristissä?
VIKU. En tiedä. Minusta tuntuu kuin olisin kirkossa.
HEIKKI (naurahtaa). Vai niin… Älä huoli olla niin juhlallinen, ei tämä mikään kirkko ole. Puhu vaan vapaasti kaikkea, mitä mielessäsi on.
HESE. Vikulle tuli pieni vahinko tänään.
HEIKKI. Mikä sitten?
HESE. Hän luuli täällä pitoja pidettävän.
VIKU. Mistäs minä sen tiesin… Arvelin vaan jotakin.
TANELI. Sanoithan sinä minullekin, että Heikki pitää kihlajaisia!
(Hiljaista naurua ja keskustelua siellä täällä.)
HEIKKI. Pyh, vai kihlajaisia! Mistä semmoisen luulon olet saanut?
VIKU (hieman hämillään). Piti kai minun jotakin sanoa, kun hän niin ahdisti…