TANELI. Ahdisti… Itse sinä minua ahdistit ja rupesit surkuttelemaan kun ei Heikkikään enää…
(Keskeyttää puheensa äkkiä; hämmästyy.)
HEIKKI (hymyillen). Mitä sinun piti sanoa, Taneli?
VIKU (reippaasti). Ei yhtikäs mitään! Hän sekaantuu vaan omissa sanoissaan.
HEIKKI (Vikulle). Kukapa sinun kanssasi riittäisikään näppäryydessä…
Mutta voitko nyt sanoa, mitä me rupeamme täällä tekemään?
VIKU. Lukemaan tietysti… Minä ainakin tahtoisin tietää, miten hyviä tappelupukareita meidän isäukkomme olivat.
HEIKKI (kummastuneena). Tappelupukareita…?
VIKU. Niin. Tuolla hyllyllä kuuluu olevan kirja, jossa selitetään niitä asioita.
HEIKKI (hymyillen). Vai niin… Nyt olet tainnut vähäsen erehtyä, Viku… Mutta yhtä kaikki. Sinä saat kyllä tietää, mitä siinä kirjassa on, ja paljon muutakin, jos sinulla vaan riittää halua ja kärsivällisyyttä niin kauvan.
VIKU. Riittää varmasti… Tahtoisin että minusta tulisi…