(Itkee.)
HEIKKI (epätoivoisena). Voi, voi, miten kauheaa! Minunkin pitää siis kuolla!
EMÄNTÄ. Jos Jumala sitä tahtoo, niin et sinä voi sitä vastustaa.
Sentähden täytyy sinun valmistaa itsesi…
HEIKKI. Voi, voi, tämä on hirveätä!… Näin nuorena… ja jos hyvinkin pian… Ei, se ei saa tapahtua, minä en tahdo sitä!
EMÄNTÄ (surullisena). Et sinä poika parka sille mitään mahda. Turha on potkia tutkainta vastaan. Alistu siis kohtalosi alle ja valmistaudu ottamaan vastaan sitä, mitä tulemaan pitää. — (Nousee.) Tahdon lähteä kirkkoon rukoilemaan sinunkin puolestasi.
(Menee kamariin.)
HEIKKI (yksin). Voi, miten kauheata! Pitäisikö minunkin siis kuolla… minun? Ja minkätähden?… Niin, niinhän se on: isän pahat teot käyvät lasten päälle. Voi onneton isä! Minkä pahuuden oletkaan tehnyt, kun poikasikin kaikki kirottiin. Veljeni ovat jo kuolleet ja itse kuolen kai tänään tai huomenna… Jumala minua armahtakoon! En ole elänyt niinkuin olisi pitänyt, se on kyllä totta… Mutta mitä pitäisi minun tehdä, ett'ei kuolema minua saavuttaisi?… Löytää se minut sittekin, vaikk'en maistaisi viinan pisaraakaan enkä astuisi askeltakaan tuon kynnyksen yli. Löytää se, ja mihin minä sitte joudun… mihin?
EMÄNTÄ (tulee kamarista täydessä kirkkopuvussa.) Kyllä sinun oikeastaan pitäisi tulla mukana, mutta kun olet noin ruokottoman näköinen, niin on parasta kun pysyt kotona. Koeta virkistää itseäsi sinä aikana, niin saamme sitte puhua, mitä vastaisuudessa pitäisi tehdä.
(Menee.)
HEIKKI (huutaa perään). Käskekää edes Jussi tänne! — (Itsekseen.) Pitäisi edes jonkun olla täällä minun seurassani, sillä rupean jo pelkäämään… Jos tapahtuisi mitä hyvänsä, eikä kukaan ole auttamassa. (Sivelee otsaansa.) On tämä kauheata, ja jos olisin sen ennen tiennyt, niin en koskaan olisi maistanutkaan, vaan elänyt aina yhtä siivosti kuin veljenikin. Mutta nyt se on myöhäistä, paha pitää kyllä omansa. (Hypähtää ylös.) Hui! Niinkö se todella olisi? (Kävelee.) Ei, se ei saa tapahtua! Ei millään tavalla! Tahdon elää tästä puolen paremmin ja sovittaa kaiken pahuuteni kaikkien kanssa ketä vähänkin olen loukannut, ja sitten rupean elämään niinkuin äiti tahtoo.