»Mutta entä jos kivi ties minnekä karkaa, kun se päästetään ypö yksinänsä menemään?» arveli joku. »Olisi ehkä pantava joku tarkka, uskottu mies mukaan kiveä vartioitsemaan ja taitavasti alas ohjailemaan.»
»Hyvä on tuuma! Yksi meistä ruvetkoon tuohon kiven silmään vartijaksi, ettei kivi karkaa eikä kaadu lappeelleen.»
Pulskin mies joukosta määrättiin siksi uskotuksi mieheksi. Hän pisti päänsä myllynkiven silmään ja toiset rupesivat miehissä pyörittämään kiveä liikkeelle. Kivi läksi pyörimään ja mies kiven mukana.
Alas jyrkännettä kivi mennä möyskysi niin että korpi rytisi ja kalliot pauhasivat.
»Ei maailman luomisesta asti mokomaa jyhäkkätä ole käynyt kuin nyt käypi!» huusivat hölmöläiset haltioissansa.
Kivi meni meurusi yhtä soittoa, molskis, järveen, joka oli mäen alapuolella.
Miehet kapusivat mäen harjalta alas järven rantaan kiveä hakemaan. Mutta sielläpä ei missään näkynyt miestä eikä kiveä. Hölmöläiset kauan aikaa turhaan etsittyään tuumivat pahoillaan että: »Oli kun olikin uskottu miehemme sittenkin kelvoton petturimies, kun meiltä noin viekkaasti kiven varasti ja vei mennessään!»
Laittoivat kuulutuksen kaikille tiedoksi, että jos missä tahansa tulee vastaan semmoinen mies, jolla on harmaa parta ja kirjava vyö ja kaulassa myllynkivi, niin otettakoon kiinni ja tuotakoon Hölmölään takaisin!