Turhaan etsiessään hävinnyttä myllynkiveään olivat hölmöläiset järven rannasta löytäneet saksiniekan kravun. He eivät olleet eläissänsä vielä krapua nähneet ja ällistelivät, mikä se oikein mahtoi olla, mokomakin kummitus.
Joku joukosta arveli:
»Kyllä sen tuntee minun poikani Paavo, joka on kaiken maailman nähnyt ja kaikki kokenut, käynyt kerran kirkossa ja kahdesti myllyssä.»
Haettiin Paavo krapua katsomaan.
Paavo katseli krapua edestä ja katseli myös takaa, mutta kun krapu tapansa mukaan rupesi kulkemaan takaperin, niin eihän siitä voinut edes tietää, mikä oli etupää ja mikä oli takapää.
»Jos jotakin minä olen katsonut ja kokenut, mutta en tällaista vielä milloinkaan — kun sillä on pää hännän paikalla ja häntä pään paikalla», sanoi Paavo.
Ei siitä tultu sen viisaammiksi. Lopulta hölmöläisten päämies määräsi että:
»Se on härkä tai räätäli. Yhtä hyvin räätäli, kun sillä kerran näyttää olevan kahdet sakset.»
No, koska krapu kerran oli räätäliksi määrätty, niin se otettiin miesten mukaan kylään, jotta siellä työssä saisi näyttää mihin kelpasi.
Kylässä krapu vietiin hölmöläisten päämiehen taloon. Pirtin pöydälle levitettiin käärö parasta verkaa ja krapu nostettiin kankaalle. Sen oli siitä kankaasta määrä leikata isännälle uusimmankuosinen pyhäpuku.