Jos eivät uimalla pois päässeet, niin siellä ovat vielä tänä päivänä.
Koska akkoja näin huonosti luonnisti, niin eivät hölmöläiset enää naisenpuoliin luottaneet, vaan lähettivät toisella kertaa kolme partasuuta miehistä miestä tärkeälle myllymatkalle.
Lähtivät miehet vuorostaan soutamaan ja edistyikin heiltä matka, vaikka hitaasti, sillä järvellä kävi ankara vastatuuli.
»Jumala palataksemme vastatuulen kääntäköön», toivottelivat he tuulta vastaan ponnistellessaan.
Kuinka olikaan, niin toivotukset täyttyivätkin, ja miespoloisilla oli taaskin vastatuuli, kun he myllyltä palasivat kotiin päin kolme jauhosäkkiä veneessään.
Hiki tuli taas vastatuuleen soutaa kinnatessa ja kun lisäksi oli ollut suolaisia eväitä matkassa, rupesi miehiä kovasti janottamaan. Joku heistä janoonsa joi vettä järvestä luottimella.
»Älähän, veliseni, pelkkää järvivettä juo», sanoi silloin toinen, »pakkoko meidän on höysteetöntä vettä hörppiä, kun kerran on jauhojakin matkassa! Tehdään makeata jauhojuomaa!»
Mitäs, rupesivat tekemään jauhojuomaa. Sillä tavalla tekivät, että kaatoivat säkistä jauhoja järveen. Yksi kaatoi, toinen venettä souti ja kolmas melalla jauhojuomaa hämmensi. Mutta vaikka sillä tavalla kaadettiin kaikki jauhot säkistä, niin juoma ei vähääkään saennut.
Avattiin silloin toinenkin säkki ja kaadettiin siitä kaikki jauhot entisen lisäksi, mutta siitäkös se juoma lainehtivassa järvessä saonnut olisi! Yhtä notkeata se vain oli vieläkin.
»Nytpä tehdäänkin sako niin kovaa, että kenkäisellä hevosella kestää päälle ajaa!» huusi kolmas ja pudisti viimeisestä säkistä jauhot järveen.