Mutta ei järvi siitäkään sen kummemmaksi täyttynyt.
»Sepä onkin kaikki sako pohjassa!» keksi hämmentäjä-mies, »minä sitä syvemmältä sekoitan.»
Rupesi järveä yhä syvemmältä kouria maan ja kuroitteli pohjaa tavatakseen. »Syvä tämä onkin!» puhkui hän ja siinä samassa putkahtikin pää edellä järveen. Sinne upposi näkymättömiin.
Toiset odottivat ja odottivat, mutta hämmentäjää ei kuulunut takaisin.
»Siellä se nyt yksinänsä särpää kuurnan pohjasta, eikä malta tulla sanomaan meille mitään. Juo vielä kaiken minunkin osani!» tuumi toinen veneeseen jääneistä hölmöläisistä ja solahti hänkin veneestä järveen ja sinne umpisukkeloon katosi.
Kolmannelle tuli hätä kun näki veden pulisevan ja pyrisevän. Hän luuli toisten paraikaa järven pohjassa sakeata juomaa puhaltelevan.
»Kyllä te nyt siellä yhdessä tuumin hörppäätte kaiken jauhojuoman, mutta on osa kolmannenkin!» huusi hän ja kiireesti pyllähti päällensä pystyyn toisten jälkeen.
Sinne menivät miehet ja sinne jauhot.