»Nytpä käymme miehissä karhua ottamaan ja köysiin kahlehtimaan!»
Mörinää kohden kulkemalla he löysivätkin karhun pesän kallion alta, kuusen juurelta. Karhu äkäisenä jurotti syvällä pesän pohjalla.
»Kuka meistä karkaisee luontonsa ja laskeutuu pesään panemaan karhun kahleisiin?»
»Tässä on semmoinen poika, joka karhun kahlehtii!» sanoi eräs joukosta. »Sitokaa vasempaan jalkaani nuora, ja kun minä perille päästyäni rimputan, niin silloin äkkiä minut ylös temmatkaa.»
Niin tehtiinkin. Jalkaan sitoivat hänelle nuoran ja laskivat hänet sitten alas pimeään karhunpesään.
Mies kun karhun pesään tuli, niin karhu kääntyi vastaan ja haukkasi häneltä pään. Mies ei hädissään ennättänyt muuta kuin kerran säärtään säikäyttää.
»Jo jalkaansa tärisköitteli!» huusivat kumppanit ja aika kiireellä vetivät miehen pesästä maalle.
»Voipa voi, eihän tällä ole päätä ollenkaan!»
»Kah, ei ole!»
»Mutta lieneekö sillä ollut päätä pesään mennessään? Entä, jos ei sillä koskaan ole päätä ollutkaan?»