»Oli, varmasti oli!»
»Mistäpä sen niin taatusti tietää!»
»Minäpä tiedän ja muistan, että vielä sillä ainakin tänä aamuna pää oli hyvästi tallella. Kun eineellä lohkovelliä veteli, niin leuka lekkui ja parta järisi.»
Miesten kinastellessa kömpi karhu pesästään ja kävi heidän kimppuunsa. Miten ollakaan saivat hölmöläiset sen kuitenkin viimein keihäillään kaadetuksi.
Kaatamansa karhun he vetää laahasivat maata myöten kyljellään metsästä kotiin. Kun kotiin päästyään nostivat karhun tupaan ja aikoivat ruveta upeata karhuntaljaa nylkemään, huomasivat he, että nahka olikin tuotaessa kulunut toisesta kyljestä kokonaan puhki.
Muuan miehistä silloin ratkesi puhua maan että:
»Sitä minä arvelen, että siihen olisi pitänyt panna liisteet ja havuja kyljen alle, ettei olisi nahka päässyt kulumaan.»
Siitäkös toiset äkämystyivät.
»Sehän sovittiin jo lähtiessä, että pitää hyvä tuuma keksiä. Sinä keinon tiesit, etkä siitä ennemmin mitään virkkonut!»
Tarttuivat mieheen ja pieksi vai hänet puolikuoliaaksi, kun hän sillä tavalla oli heiltä hyvän karhunnahan pilannut.