Lehmänpaistia oli hölmöläisille näin särpimeksi kertynyt jonkun verran, mutta jauhot vain olivat vieläkin vähissä, kun veneillä ei enää uskallettu ketään myllymatkalle lähettää. Odoteltiin nyt rekikelin alkamista. Ja kun vihdoin viimein syksystä tuli talvi ja lumi peitti maan, varustaisivat hölmöläiset miehissä lähtemään jauhonhakuretkelle kaupunkiin.
Laitettiin eräänä iltana reet kuntoon ja eväät rekiin ja sitten seuraavan aamun valjetessa lähdettiin ajamaan.
Järven jäällä ajettaessa muuan matkamiehistä yhtäkkiä seisautti ruunansa ja huusi eellimmäiselle toverilleen:
»Hoi, ptryytääppäs sinäkin hevostasi ja tule tänne etsimään!»
Toinen pysäytti hevosensa ja kysyi huutajalta, joka jäällä kuuhki:
»Mikä sinulla siellä on etsittävänä?»
»Ka, parsinneulaani etsin. Viime talvena se putosi juuri tähän paikkaan jäälle, kun rikkinäistä säkkiäni korjasin.»
»Olikos sen jorongaista perässä?»
»No eipä ollut.»
Kahteen mieheen hakivat sitä edellisenä talvena pudonnutta neulaa jäältä, mutta eivät löytäneet. Eivät löytäneet sittenkään, vaikka siihen lopulta kakki muutkin matkalaiset kerääntyivät etsimään.