Jätettiin vihdoin turha hakuhomma ja jatkettiin taas matkaa pitkä taival iltaan asti.
Yöksi poikettiin tien varrella olevaan majapaikkaan. Siellä he riisuivat hevoset valjaista, mutta viisaita ja varovaisia ja kaikesta huolehtivaisia kun olivat, niin ennen maatamenoaan käänsivät pihalla reet tarkasti matkan suuntaan kaupunkiin päin, jottei aamuhämärissä matkaa jatkettaessa enään tarvitsisi oikeasta tien suunnasta olla huolissaan.
Majapaikan isäntä kuuli tämän heidän tuumansa ja ilkeyksissään kävi yöllä salaa renkinsä kanssa kääntämässä hölmöläisten reet siihen suuntaan, mistä olivat tulleetkin.
Hölmölän miehet aamulla hevosia valjaisiin pannessaan tuumivat:
»Nytpä on hyvä lähteä tästä jälleen ajamaan, kun ei enää tarvitse keneltäkään tietä kysyä.»
Majapaikan pihasta lähdettiin sitten aika pyryä ajamaan tietä myöten edelleen.
Taipaleella rupesi perimmäisenä ajava arvelemaan:
»Yhtäläisiä paikkoja täällä on kuin nekin, joiden ohitse eilen jo tultiin!»
»Niitä on yhdennäköisiä paikkoja joka taipaleella», sanoivat toiset.
Se perimmäinen vain jankkasi taas hetken päästä että: