Hukkaan meni sillä tavalla senkertainen kaupunkimatka. Näin kun kävi, ei auttanut muu kuin lähteä uudelleen taipaleelle taas toisena aamuna. Nyt eivät uskaltaneet enää matkan varrella mihinkään yöksi poiketa, vaan ajoivat yhtä painoa, kunnes kaupunkiin pääsivät.
Arvaahan sen, että hölmöläisillä monta mutkaa oli ennenkuin asiansa kaupungissa saivat toimitetuiksi, mutta selvisivätpä siitä lopuksi, ja onnellisesti tulivat kaikki matkalaiset takaisin kotiin, yhtä ainoata lukuunottamatta.
Tämä hölmöläinen oli muiden kaupungista lähtiessä vielä poikennut kauppaa puotiin. Kauppamies oli hölmöläisäijälle antanut kaupantekijäisiksi suuren tupakkamällin suuhun ja sanoi äijän mennessä:
»Mutta nyt sinä oletkin aika pulloposki!»
Äijä lähti sen sanan kanssa kotimatkalle. Moniaan virstan ajettuaan tapasi hän toverit tiellä ja haasteli heille, että kaupungin kauppamies haukkui häntä pulloposkeksi.
Toiset sanoivat:
»Mahdoit sinä vastata kauppamiehelle että ole itse pulloposki!»
»Ka, sepä olisi pitänytkin tehdä», äkkäsi äijä, »minäpä menenkin takaisin sanomaan!»
Sitoi hevosensa tien viereen petäjään kiinni ja lähti jalkaisin juosten takaisin kaupunkiin. Sinne päästyään kiljaisi hän kauppamiehelle puodin ovesta:
»Ole itse pulloposki!»