Kun äijä näin kauppamiehelle kostettuaan taivalsi takaisin sinne, mihin oli hevosensa jättänyt, näki hän seitsemän sutta hevosen kimpussa. Äijä luuli susia varsoiksi ja iloissaan huusi:
»No minun päiviäni, yhtä ainoata varsaa minä hevoselleni vartosin, ja niitä onkin tullut seitsemän!»
Äijä taas jalkaisin palasi kaupunkiin varsoille riimuja ostamaan. Mutta kun hän tuli takaisin riimuineen, olivat sudet syöneet hevosen niin tyyten, että luut vain olivat jäljellä.
»En huolisi hevosesta», päivitteli äijä, »kunhan saisin varsoista yhdenkin kiinni!»
Mutta varsat susina pitkin metsää juosta jolkottivat.
IX
HÖLMÖLÄISET RAKENTAVAT KÄRÄJÄTUVAN
Hankittuaan kaupungista syömisen puolta joutivat hölmöläiset muitakin tärkeitä ja tarpeellisia yhteisiä asioitaan, töitään ja toimituksiaan pohtimaan. Siinä pohtiessaan, välillä syötyään ja taas pohtiessaan sitten päättivät, että rakennettakoon Hölmölään keskelle kylää uhkea ja uljas käräjätupa.
Näissä tuumin käytiin jo seuraavana päivänä metsään honkia tupahirsiksi kaatamaan. Perätysten menivät miehet polkua myöten kirveet kourassa. Vanhin ja viisain joukosta kulki edellä päällysmiehenä, jonka neuvojen mukaan muiden piti työssä toimia.
No, se päällysmies, joka edellä kulki, poikkesi puolimatkassa vähän metsään ja heitti siksi aikaa kirveensä polun reunalle.