Mies pisti seipään maahan ja käski jokaisen ruveta makuulle jalat seivästä vasten.
Hölmöläiset tekivät saamansa neuvon mukaisesti ja heidän sillä tavalla piirissä maatessaan jokainen tyytyväisenä huomasi keskeltä olevansa.
Sikeästä unesta sitten herätessään hölmöläiset havaitsivat, että heidän jalkansa olivat sotkeentuneet toisiinsa; ja heitä rupesi arveluttamaan, kuinka siinä rykelmässä kukin löytää omat jalkansa.
»Ei totisesti tässä riitä jalkoja jokaiselle!» huusi muuan. Toinen taas tuumi että »tässä on yhdet jalat liikaa!»
Eikä kukaan heistä uskaltanut nousta makuulta.
Hädissään huusivat taas sitä mierolaista avukseen:
»Tule, mies kulta, selvittämään meidän jalkojamme, jotka ovat menneet vallan pahasti sekaisin! Jalosti me sinut siitä hyvänteosta palkitsemme!»
No, miestä ei tarvinnut kahdesti pyytää. Hän heti rupesi puuhiin. Leikkasi pihlajasta norean kepin ja hauteli sitä tulessa. Kepillä lyödä vingautti sitten jaloille aina yhtä hölmöläistä kerrallaan. Se, jonka koipiin isku kulloinkin sattui, hypähti iloissaan jaloilleen sanoen:
»Kiitoksia paljon, minä jo sain omat jalkani!»
Viimeiseksi makaamaan jäänyttä ei mies enään lyönyt, ajatellen että tottapa» hän tuo yksinäinen jo muutenkin omat jalkansa arvaa.