»Ka tässä, ota leipää syödäksesi! Nälkä oli minullakin, kun kuolleena makasin!»
XI
HIIRIKOIRA SAA AIKAAN SUUREN HÄMMINGIN.
Sillä tavalla Hölmölässä eleltiin ja oltiin, kunnes sattui se surullinen hiirikoira-asia, joka suuren muutoksen matkaansaattoi.
Hiirikoira tuli Hölmölään seuraavalla tavalla. Oli poika, joka vanhempiensa kuoltua oli ainoaksi perinnöksi saanut harmaan kissan. Kissa kainalossa maailmaa kierrellessään hän vihdoin viimein joutui hölmöläisten asuinsijoille.
Pojan astellessa tietä myöten, näkyi puiden lomitse talo. Sieltä jo kauas kuului jumitus ja ankara huuto. Poika luuli siellä murhia tehtävän ja juoksi kiireesti apuun. Porstuaan kapaistuaan ja oven avattuaan näki hän, että akka siellä tuvassa kartulla lyödä lämähytteli miestään päähän. Oli näet akka tehnyt miehelleen paidan, mutta ei tiennyt tehdä paitaan päänläpeä. Nyt oli paita pussina hupussa miehen yllä, ja akka kartulla hakkasi paitaan reikää.
»Ai ai!» huikkasi mies, »pahinta maailmassa, minkä minä tiedän, on uuden paidan saaminen!»
»Helposti siitä tuskasta pääsette», sanoi poika, otti seinältä keritsimet ja leikkasi niillä paitaan kunnollisen pääntien.
»Annahan tänne ne keritsimet», sanoi akka, »minä leikkaan enemmänkin, koska se hyvä keino näyttää olevan.» Ja leikkasi paidan halki helmaan asti.
Jopa poika huomasi Hölmölään tulleensa. Koska ilta jo hämärsi, pyysi hän talonväeltä yösijaa.