»Ei meillä ole kuin riihi tyhjänä, ja siellä on hiiriä semmoiset joukot, että elävältä sinut syövät. Siihen jos tyytynet, niin sieltä saat yösijan.»
Tyytyihän poika siihen. Meni riiheen nukkumaan ja kissansa päästi hiirien kimppuun. Kissa kaiken yötä teki niin roimasti tappotyötä, että aamulla oli oven edessä oikein suuri ruko kuolleita hiiriä.
Emäntä aamulla noustuaan lähti katsomaan, vieläkö riihessä nukkunut vieras oli hengissä. Juoksi hiiret nähtyään takaisin tupaan ja huusi:
»Sielläpä vasta ihmeellinen eläin on! Hiiriä on surmannut mahdottoman suuren ruon oven eteen! Nyt vain makaa miehen ryntäillä ja murrittaa!»
Kaikki väki lähti tuvasta ihme-eläintä katsomaan. Hölmöläisillä ei näet itsellään ollut kissoja eivätkä he eläissään olleet kissaa nähneetkään.
»Mikä hirmuelävä tämä oikein on?» kysyivät he pojalta.
»Tämä on hiirikoira», sanoi poika.
»Onko se sinulla myytävänä; me sitä tarvitsisimme, meillä koko seurakunnassa ovat hiiret ankarana vitsauksena.»
»Myytävänä on.»
»Paljonko tämä sitten maksaa?»